Lumessa

Taivaalta eilen leijaillut puuterilumi oli kuin lumisade elokuvissa, paitsi että elokuvien lumisade harvoin näyttää aidolta. Lumihiutaleet eivät nyt tulvi taivaalta, mutta haluan nähdä irtonaisia kidekokoelmia ilmassa. Rukkasen tomera huiskautus nostaa lumipilven ilmaan. Paikallinen pyry.

Kävelen Rautpohjanlahden vieritse Laajavuoren suuntaan. Pulkkailijoiden mäki ylittää kävelytien, mutta liikenne on tässä leppoisaa. Yllättävän leudossa säässä liikkuu koiranulkoiluttajien lisäksi myös kävelysauvoihin tukeutuva vanhempi rouva pitkässä turkissa ja mekossa. Emännäntiellä kohtaan kävelijöiden seassa pitkästä, liukkaasta kävelytien alamäestä ilon irti ottavan aikuisen pulkkailijanaisen. Olen hänelle hetken kateellinen...

Haukkalantieltä ylös Laajavuoren hotellille näkyy menevän useampikin lumeen tallottu polku. Vasemmalla puolella tietä on myös Haukkalantien lehdon luonnonsuojelualue ja siitä  kertova kyltti.

Näin maallikkona en ensikatsomalta edes hoksaisi, että paikalta löytyy lehto, sillä metsä vaikuttaa niin havupuuvaltaiselta. Keväällä lehdon voisi ehkä havaitakin? Vastustan vielä kyltin vierestä metsään menevän polun kiusausta, mutta Haukkalan lähteen jälkeen luovutan ja astun tieltä metsäpolulle. Polku kohoaa hissukseen ylemmäs satumaisen kauniiden, lumisten puiden katveessa.

Jään katsomaan siroa kuusta, jonka naavoittuneille alaoksille lumihiutaleet ovat takertuneet erikokoisina ryhminä. Lumimato on matkalla ohutta oksaa pitkin turvallisempaan paikkaan.

Metsäpolku ylittää Laajavuoren ja Tuomiojärven yhdistävän ladun. Pian tulee paikka, josta polku lähtee päättäväisesti kaartamaan vasemmalle, kun itse haluan jatkaa oikealle, vaikka sitten hentona lumen alta erottuvaa vanhaa polkua. Menee vain hetki, kun kadotan vanhan polun painanteet ja kenkäni uppoavat syvälle lumeen. Näen kuitenkin jo hakkuuaukean toisella tien, joten kahlaan polveen asti yltävässä, mutta kevytkulkuisessa lumessa sitkeästi sinne saakka. Mikäs tässä! On vain pidettävä pieni tauko lumen puhdistamiseksi kengistä ja lahkeista, sillä en ollut älynnyt varustautua kahlaamiseen paremmin.

Palaan auratuille väylille, kävelen Haukkalasta Palokkaan ja sieltä vanhaa Saarijärventietä takaisin kaupunkiin. Rivakampia askelia on toki mukavampi ottaa helppokulkuisilla väylillä, mutta mietin jo, josko ensi kerralla ottaisin metsäkävelylle säärystimet matkaan.