Jalkaisin

Jos Taivalkoskesta saattaakin tulla ensimmäisenä mieleen kirjailija Kalle Päätalo , moni tietää sieltä myös Jalavan kaupan . Vaan lumikasan keskeltä tuon vanhan kauppapuodin parkkipaikan luota löytyi ihan sattumalta tarinakyltti. Olisiko täällä jalkaisin kulkijalle siis kulttuuripolku? Kyllä vain! Mutta ensin astuimme Jalavan kauppaan, jonka kunniakas historia yltää peräti vuoteen 1883 - kyseessä on siis Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva kauppa. Edelleen ryhdikäs puutalo pitää sisällään kauppapuodin lisäksi kahvilan, josta saa kahvileivonnaisten ohella myös lounasta. Kaupan valikoimista löytyy kaikenmoista tavaraa moneen makuun, iloisesti esillä aidon museotavaran keskellä. Miten olisi Metsätyömiehen tehopakkaus tai komeat, uudenkarheat jatsarit? Entä pehmoinen flanellipaita tai unta suojelemaan mahtavan pitkä ja lämmin flanelliyöpaita? Jos tulisi normaalisti nukuttua viileämmässä tuvassa, yöpaita voisi hyvinkin lähteä matkaan! Yhdet hankasalmelaisen Ylösen suksitehtaan ka...

Eteläisessä Suomessa on tähän aikaan maaliskuuta paikoin jo lumetonta, mutta Pudasjärven maisemissa lunta riittää vielä mahtavasti! Oli todella ilo saapua puhtaanvalkoisiin maisemiin, pakata reppuun evästä ja laittaa lumikengät jalkaan. Aurinko tosin ujosteli ja piiloutui pilvien taa, mutta eipä tuo menoa haitannut. Lämpötila oli niukin naukin pakkasen puolella, kun lähdimme matkaan Iso-Syötteen huipulta. Aina vähän väliä oli pysähdyttävä ihastelemaan näitä luonnon lumiveistoksia, vaikka raskas tykkylumi onkin taakka puupoloisille. Näissä maisemissa kelpaa! Jonnekin tuonne alas olimme mekin aikeissa matkata. Iso-Syötteen laskettelurinteillä riemuittiin vauhdin hurmasta sillä aikaa, kun me tutkailimme laskijoiden käyttämien väylien vieressä olevaa metsää, jota pitkin laskeutua hitaasti alemmas. Hetken aikaa olimme seuranneet alas luontokeskukselle meneviä opasteita, mutta pian päätimme valita ihan oman reittimme. Välillä puiden lomitse suhahti muutama lautailija tai suksiveikk...

Pyhiinvaellus. Mitä sana tuo mieleen? Esimerkiksi pitkän matkan jalkaisin, yhä suurempaan suosioon nousseen Santiago de Compostelan reitin, pyhäinjäännökset, hengellisen itsetutkiskelun, matkat Mekkaan. Mutta vaikka pyhiinvaellus lähtökohtaisesti kytkeytyy uskontoon, voi tämän päivän Pyhän Jaakon tietä vaeltava olla liikkeellä ilman uskonnollisia ulottuvuuksia, antamassa aikaa itselleen, irtiotossa arjesta, suorittamassa satojen kilometrien matkaa kuntoilun vuoksi. Toisin oli ennen. Tampereen Vapriikki-museokeskuksessa on parhaillaan menossa Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttely , jossa pääsee perehtymään pyhiinvaeltajien maailmaan silloin, kun matkanteko vaati aidosti rankkoja fyysisiä ponnisteluja - paitsi jos oli niin onnekas, että saattoi käyttää hevosta. Aikaa jopa lähimpien pyhiinvaelluskohteiden kuten Turun saavuttamiseen meni helposti päiväkausia. Ja mahdottoman paljon pidempään eli jopa vuoden verran, jos aikoi tehdä matkaa huomattavasti etelämmäs eli vaikk...

Jäätä ja vettä, räntää, vesisadetta. Parhaimmillaan hiekoitettuja katuja ja teitä, huonoimmillaan vain turkasen liukkaita ja loskaisia kulkuväyliä on ollut Jyväskylä viime päivinä. Olin ensin aikonut kävellä Ladun majalle katsomaan, miltä näyttäisi jääveistomestareiden sinne tekemä muumiveistos, mutta hieman flunssainen olo ja arveluttava väylän kunto saivat pyörtämään päätöksen ja poikkesin vain Älylään katsomaan, missä kunnossa muutama päivä sitten taiteillut jääteokset olivat plussakelin jäljiltä. Galleria Beckerin pihassa komeili yksi Feodor Markovin ja Vadim Tammannyrovin teoksista. Mutta voi! Heti näki, että osa jäästä oli jo ehtinyt sulaa ja tarkasti veistettyjä taideteoksen osia oli tipahtanut maahan. Jakutialaisten taiteilijoiden kentauripariskunta oli menettänyt ainakin hiuksia ja hännänkappaleita. Harmi! Veistoksen vieressä oli lievästi vinoileva kyltti, jossa todettiin taideteos Kauko Sorjosen lahjaksi jyväskyläläisille kulttuurin ystäville, erityisesti nime...

Laskiaissunnuntai palkitsi Jyväskylän kuulaalla kirkkaudella, silmiä häikäisevällä auringonnousulla ja vapauttavalla valolla. Eläköön talvi, lumi ja huurteinen luonto! Parempaa talvista kävelysäätä ei osaa oikein toivoakaan. Piti vain hoksata laittaa aurinkolasit päähän. Suunnaksi tuli Rantaraitti, niinpä oli ensin taivallettava keskustan halki kohti Jyväsjärveä. Aiemmin viikolla niin liukkaina kiillelleet kadut olivat nyt kivasti pakkasen nihkouttaman, narskuvan lumen peitossa, eikä liukastelua tarvinnut pelätä. Heikinkadun ja Vapaudenkadun kulmauksessa Minna Koposen mahtavista lumipupuista (YouTubessa video Crash Test Bunnies ) oli vielä jäljellä ainakin yksi - jolta tosin puuttui toinen etukäpälä, kun keli kehveli oli pupusia jo kovasti sulattanut. Matka jatkui Jyväsjärven rantaa pitkin Halssilan ohitse kohti Äijälänrantaa suloisessa, kevättä lupailevan auringon loisteessa. Pitkällä kävelyllä on sekä hyvää aikaa että mukava rupatella, niin että viereisen moottoritien ajone...

Mikä on hauskin tapa lähteä talvella Linnansaaren kansallispuistoon? Potkukelkkakyyti tietysti! Ja koska itse Linnansaaressa oli tarkoitus liikkua lumikengillä, piti vyöttää lumikengät pystyasentoon kickspark-kelkan runkoon - siinä kun ei ole penkkiä. Lähdimme matkaan Oravista, mistä potkuttelimme osan matkaa vastatuuleen. Issakka-saaren suojissa oli suojaisampaa pysähtyä tutkimaan karttaa ja katsoa tarkemmin reittiä Linnansaareen. Matka oli kuitenkin tuttu jo viime talvelta, jolloin kävimme Linnansaaressa talviretkellä ensi kerran. Kokeilin tuolloin ensin jalkaisin tehdyn päiväretken lisäksi myös perinteistä potkuria , mutta silloin liikkuminen oli huomattavasti raskaampaa. Syynä se, että kengissä ei ollut liukuesteitä. Tällä kertaa nastoitetut liukuesteet vaelluskenkien pohjassa takasivat sen, että joka potkulla pääsi eteenpäin - kivaa vaihtelua viime reissuun! Edes välillä naamalle pöllytellyt pyry ei menoa haitannut. Huppu vain päähän hieman tiukemmin. Retkiluistelijat ...