Jalkaisin

Kävelyloma voi kuulostaa yksinkertaisesti hassulta. Eikös jokseenkin jokainen kävele lomallaan jonkin verran, joten kai sitä jotain muutakin voisi lomalla tehdä? Ai että lähteä lomareissulle, jonka pääjuttu onkin kävellä, patikoida tai vaeltaa, eli edetä omin jaloin ja useimmiten maastossa, eikä vain kaupunkimaisemissa? Yllättävän monesta se onkin ihan kiinnostavaa. Sitä paitsi, kävelyloma ei ole pahimmasta päästä, jos mietitään vastuullista matkailua . YK:n matkailujärjestö UNWTO:n määritelmän mukaan vastuullinen matkailu ottaa huomioon sen nykyiset, tulevat, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset, huomioiden matkailijoiden, matkailualan, ympäristön ja kohdeyhteisöjen tarpeet. Se on aika isosti sanottu. Kun mietin kävely-, patikointi- ja vaellusmatkailua, sen voi ensi kuulemalta ajatella olevan aika vastuullista. Kävelijä ei todennäköisesti mieti lähtökohtaisesti ympäristövaikutuksiaan, mutta jalkaisin liikkuvan matkailijan teot puhuvat puolestaan. Paitsi että käveleminen o...

Sinikellometsän lumoa on vaikea selittää. Olen kyllä jokseenkin yhtä innoissani myös kukkivan karhunlaukan täyttämästä metsiköstä, johon samaten syvästi ihastuin Englannissa kahtena edelliskeväänä. Suomessa kukkaloistomaisemista eniten ovat kolahtaneet valkovuokkojen valtaamat alueet Hangossa ja Helsingin Viikissä, mutta Keski-Suomessa en ole yhtä syvää luonnonkukkalumoutumista kokenut. Isle of Wight on vain yksi monista paikoista, joissa brittiläisestä sinikellolajista voi nauttia siinä mahtavimmassa ympäristössä eli luonnollisella kasvupaikalla metsässä, eikä vain kukkapenkissä. Minulla olikin kovat odotukset sen suhteen, että pääsisin taas sinikellometsään. Niinpä kävelin toiveikkaana Wightsaarella Newportin turisti-infoon ja kysyin tiskin takaa, että minne kannattaisi mennä. Ai mitä? Ööh, metsä? Newportin pohjoispuolella on metsä, tuossa noin. Ja neitonen katsoi minua tyytyväisenä: ongelma ratkaistu. Kiitin ja huokaisin syvään vasta ulkopuolella. Onneksi olin napannut matka...

Hämeenlinnassa ei tule usein käytyä; useimmiten olen pyyhältänyt komean linnan kaupungista ohi kiskoja pitkin. Viime perjantaina hyppäsin kuitenkin junan kyydistä Hämeenlinnan asemalla ja vietin kaupungissa muutaman tunnin. Siinäkin ajassa ehti nähdä kivoja pieniä juttuja keskustassa. Käväisin ensin asian perästä Vaeltajankaupassa vaelluskenkäretkellä ja tallasin ihanan lämpimästä kevätpäivästä nauttien takaisin keskustaan, suuntana Villa Marenki ja sen kahvila. Lyhyellä varoitusajalla oli nimittäin onnistunut sopia sinne treffit toisen bloggaajan eli Kävelystä ja elämästä -blogia pitävän Tiinan kanssa. Niin hauskasti kuitenkin kävi, että vaikka tämä oli ihan ensitapaamisemme, äkkäsimme toisemme Viktor Janssonin veistämän veistoksen kohdilla, Kumppanuustalon edessä. Tiina kertoi, että veistoksen mallina on ollut kuvanveistäjän tytär Tove Jansson ja että komea keltainen kivitalo oli ollut ennen ortodoksikirkko. Jutustellen siirryimme sitten itse Villa Marenkiin ...

Iltapäiväkävelylle lähtiessäni en tiennyt vielä, mihin suuntaisin. Hyvin tavallista; usein tulee tehtyä niin, että kun olen astunut ulos ovesta, päätän vain ensi alkuun, käännynkö oikealle vai vasemmalle. Ja sama homma seuraavassa risteyksessä. Joskus löydän itseni kiertämästä Tuomiojärveä, toisinaan Jyväsjärven rannasta, tai sitten jostain ihan muualta, joltain pikku polulta, jota en ole aiemmin tallannut. Jalkani lähtivät kuljettamaan minua tällä kertaa Kortepohjasta vähitellen kohti Vaajakoskea. Tuohimutkasta löytyi itselleni uusi radanvarsipolku, jonka kautta pääsin Halssilaan ja sieltä jatkoin edelleen kevyen liikenteen väyliä Jyskään. Vedettyäni vesiperän yhdellä pikkupolulla kävin kurkkaamassa toista vaihtoehtoa. Eipä löytynyt kopin takaa jatkoksi hyvää polkua, mutta sentään yksi äkäinen jyrsijä , jota en ollut aiemmin tavannut. Näitä irvistäviä hahmoja olen bongaillut monesta paikasta Jyväskylässä (jokunen löytyy kauempaakin, mm. Jämsästä). ...

Laukaan Hitonhauta on niitä paikkoja, joissa on kiva käydä aina vain uudestaan, eri vuodenaikoina. Talviretkessä on erityistä lumousta. Sen huomaa jo kävelymatkalla metsän halki, parkkipaikalta itse rotkolle.  Pakkaspäivän upeuden kruunasi aamupäivän auringonvalo, joka kirkasti hohtavia hankia entisestään. Kurkkasin välillä myös taaksepäin. Siellä se aurinko tuikahteli... Jalanjäljet puhtaassa lumessa kertoivat, että muutama muukin oli edellisen lumisateen jälkeen Hitonhaudalla käynyt. Myös eläinten jälkiä erottui, eikä vain retkeläiskoirien. Jääputoukset ovat se juttu, minkä takia täällä pysyy polku avoinna sydäntalvellakin :) Kukapa näitä ei haluaisi nähdä?! Olin niin kiitollinen tästä taivaallisen kauniista säästä. Ei hassumpi aloitus päivälle käydä Hitonhaudalla!

Jyväskylän Kankaan alueen ensimmäiset kerrostalot ovat valmistuneet, niiden asukkaat asettuneet uusiin koteihinsa, autoilijoiden kulkupelit pysäköintitaloon. Alueella näkyy jo tässä vaiheessa prosenttikulttuuri : muun muassa maankäyttömaksuista ja rakennuskustannuksista käytetään osuus taiteeseen ja kulttuuriin. Kankaan Palvelu Oy:n kulttuurituottaja Vilja Ruokolaisen vetämällä kävelyllä alueella kiinnitettiin erityistä huomiota Kankaan taideteoksiin. Jopa parkkitalon ulkoseiniä kannattaa katsoa tarkemmin: seinältä erottaa Jyväskylän vanhan kartan! Taideteoksen takana ovat taiteilijat Jaakko Niemelä ja Helena Hietanen . Taidetta voi bongata muualtakin kuin seinistä. Raina-kerrostaloa koristaa taiteilija Anna Ruthin digiprint-teos. Rainan viereisessä kerrostalossa Tourujoen rannan tuntumassa Mika Natrin lasitetut väritiilet parveilevat erityisen tiiviisti sisäänkäynnin ympärillä. Pysäköintitalon takaseinää ei vielä tällä hetkellä pääse näkemään ihan läheltä, ...

Olipa kerran kaunis talvinen pakkaspäivä, jolloin puhdas lumi hohti kutsuvasti ja aurinko lupasi kulkea seuranani koko ihanan iltapäivän. Niinpä lähdin Kortepohjasta kävelylle Tuomiojärven ympäri; alkumatkasta ihailin Haukkalantien maisemia. Haukkalantie muuttuu välillä kevyen liikenteen kuljettavaksi väyläksi, kun kuljetaan kohti Palokkaa. Laajavuorentien varressa saattaa vielä tänä talvena nähdä Savilahden tulevan asuinalueen rakentamattomana. Metsää pistettiin pinoon aiemmin, jotta talojen olisi tilaa tulla. Vuoden päästä tässä lienee jo ihan erilaisen näköinen maisema. Ranta-Niemelän kohdalla pysähdyin kurkkaamaan Tuomiojärveen virtaavaa uomaa, joka näytti nyt olevan kokonaan jäässä. Palokan ostoskeskusalueella haikailin hetken kupposelle kuumaa, mutta näin hienolla säällä on vaikea suostutella itseään astumaan kauppakeskuksen uumeniin kahvilaan, josta ei ole edes ikkunoita ulos. Niinpä jatkoin matkaa ja käännyin kävelemään Tuomiojärven itärannan puolta takais...