Keljon kintereillä

Lumileidi vartioi portinpieltä Keljonkadun ja Alvar Aallonkadun välimaastossa, krysanteemi takamuksellaan. Vaihtelua lumiukkoihin!

Suuntaan etelään, Keljonkeskuksen ohitse. Kerrostalojen yläpuolelta reunustama Lystilänkatu kuulostaa hauskemmalta kuin onkaan, mutta kuulen sentään lumipesuja toisilleen antavien lasten (toivon mukaan) iloiset kiljahdukset. Menen alikulkutunnelista mielestäni oikeaan suuntaan, mutta vastaan tuleva aurattu tie viekin klapivarastojen läpi vanhan maatilarakennuksen pihaa kohti. Käännyn takaisin ja raksutan hetken risteyksessä. Mistä löytyy kävelytie Keljonkankaalle? Opasteviitta, kiitos! Länsi-Päijänteentien vierestä kävelytie sitten pilkottaa, joten sinne. Kohta huomaan olevani äskeisen tilan keltaisen päärakennuksen yläpuolella, aitan seinässä lukee Keljonkankaantie 1. Selvisin!
Jatkan sitkeästi moottoritien meluaidan parempaa puolta kohti etelää, vaikka tämä on etenkin näin vesisateen seurassa melko puuduttavaa; suorahko tie, maiseman piristyksenä vain talot vasemmalla puolella. Lähempänä Keljonkangasta oikealla sähkövoimahökötys on pystytetty tulossa olevaa Eteläporttia varten - lisää virtaa ostoselämyksistä? - vasemmalla Sovella, siinä kaikki. Keljonkankaalla luovutan ja käännyn takaisin, kyltti lupaa "Jyväskylä 8".

Tasaisen lähiömaiseman jälkeen alamäki. Vasemmalla on vanhan tilan rakennuksia hieman ahtaasti uudempien omakotitalojen ja Keljonkankaantien puristuksessa, oikealta pilkottaa myös jotain vanhaa. Kaupungin eteläpuolella on siis edelleen tilojen päärakennuksia, joita ei ole jätetty lahoamaan tai jo purettu. Hienoa! Käännyn tovin kuluttua oikealle pikkutielle, joka kulkee radan yli takaisin tulosuuntaani, mutta arvelen pääseväni lopulta keskustaan päin menevälle tielle.
Juna ampaisee juuri tunnelista, kun ylitän siltaa. Pikkutie johtaa minut Häkkisen tilalle, jossa kyltin mukaan pitäisi olla käsityöläisiä, mutta ei siltä näytä. Kauniita sinapinkeltaisia rakennuksia pihapiirissä on useita, myös vanhempaa rakennuskantaa.
Laskeudun lumista polkua kohti rantaa, missä vastaan tulee Keljon voimalaitoksen siltatyömaa, oikealla itse voimalaitoshökötys. Silta ei ole vielä avoin ajoneuvoliikenteelle, mutta koska kieltotauluja ei ole, marssin sillan yli Keljonrannantielle ja jatkan paluumatkaa kohti keskustaa.

Liekö rannassa oikealla oleva Harakkasaari ollut joskus saari? Ainakin nyt se on taantunut niemeksi. Nousen Keljonkankaantien varteen. Tämäkin alue vilkastuu; Åströmin tilan kupeessa on uusia kerrostaloja ja lisää nousee. Kaupungin eteläpuolella muuttuvat muutkin maisemat kuin voimalan alle jääneet, mutta voimalan massiivinen rakennus jää masentavannäköiseksi maamerkiksi kaikille. Mutta hyvää pilkkimiskauden jatkoa sinne järven jäälle. Palaan Ristonmaan ja Rantaraitin kautta keskustaan.
kävely 20.3.2010

Kommentit

Suositut tekstit