Hanko: kevään merkkejä

Perjantaina Hanko hymyilee edelleen kuten kuuluisa keksinsä. Kävelen Appelgrenintielle ja pysähdyn tenniskenttien jälkeen nauttimaan kevään ensimmäisistä sinivuokoista. Vähitellen yhä useammat kukat kurkottavat valoa kohti puiden suojasta. Yritän olla astumatta kukkamättäiden päälle, kun lähden kohti meren rantaa.
Kolaviken paistattelee jälleen auringossa eikä tässä päässä pitkää hiekkarantaa edes juuri tuule. Joutsenet lipuvat ohi hiljaa. Astelen sileillä ja karheilla rantakallioilla, takanani Villa Familiaris (1883), jonka omistaa nykyisin Ehrnroothin perhe. Rantakallioilta löytyy useita kaiverruksia eri vuosikymmeniltä. Jotkut haluavat aina jättää jälkensä.
Kohta jalkojeni alla rasahtaa. Hiekalle on ajautunut simpukoita, pieniä, somia ja hienostuneissa sävyissä. Kierrän yksityisaluerannan ja kävelen Bellevuen ja Långsandan hiekkarannan vieritse aidosti tuuliselle Tuulentuvalle, jossa vielä kunnostetaan kesäkahvilaa alkavalle kaudelle. Palaan Casinon tuntumaan huvila-alueen kautta mutkitellen.
Huvilat näkyvät tässä vaiheessa kevättä loistavasti, kun puissa ei ole vielä lehtiä. Muutamat pihat ovat jo nyt uskomattoman hienoja, kun skillat kukkivat niissä valtavina mattoina. Kaipaan kuitenkin jo evästaukoa, joten lähden takaisin kohti rantaa.
Nousen kylpyläpuistosta Puistovuoren kallioille johtavalla Rakkauden polulle, jonka reitillä on myös kaiteella suojattu, rauhoitettu hiidenkirnu. Seuraan kallioon maalattuja valkoisia nuolia, mutta poikkean sitten polulta toisen maailmansodan aikaisen tykkiaseman tuntumaan.
Istahdan suojaisaan kallionrinteeseen katselemaan, kuuntelemaan ja tuntemaan merimaisemaa. Kyllä tässä kelpaa levähtää, popsia eväitä ja lueskella! Vesiltä kantautuu alusten ääniä vain harvakseltaan, sillä huviveneilijät eivät ole vielä liikenteessä.

Rakkauden polku polveilee metsäisessä kalliomaastossa, jossa viihtyvät eritoten käkkäräoksaiset männyt ja sitkeät katajat. Reitillä on yksi puusilta ja siellä täällä myös kiviportaita helpottamassa kulkemista. Käyn vielä katsomassa aiemmin kulkemaani Långsandan rantamaisemaa kalliolta; Tammisaaren suunnassa taitaa sataa - näen jopa pienen sateenkaaren.
On aika palata takaisin Casinon puolelle Puistovuorta. Polulle opastaa kävelytien merkki, joka on vanhempaa mallia. Harmi, että en yllä puhdistamaan viehättävää merkkiä talven jäljiltä... Onkohan tällaisella kulkijapariskunnalla varustettuja kylttejä enää jäljellä muualla? Liekö kyltin naisella yllään kävelypuku...

Kommentit

Suositut tekstit