Säästöpankin talo ja taidevessoja

Ruskeat, rutikuivat lehmuksen lehdet kieppuvat tuulen mukana Kauppakadulla, kun saavutan palmusunnuntaikävelyllä Kirkkopuiston ja Kilpisenkadun. Puiston kulmauksessa toimii Säästöpankki Optia talossa, jonka suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio (1929). Alkuperäisen Jyväskylän Säästöpankin perusti 1842 piirilääkäri Wolmar Styrbjörn Schildt ja paikalla oli tuolloin puuempirerakennus, jossa Schildt myös asui. Silloin rahayksikkö oli vielä rupla. Pankista tuli 1972 Keski-Suomen Säästöpankki, joka liittyi 1990-luvun alussa Suomen Säästöpankkiin.  
Säästöpankin talon ulkoseinissä on kivoja yksityiskohtia. Harmaa graniitti on hauskan karheapintaista ja pankin pääsisäänkäyntiä koristavat tyylitellyt leijonat. Nyt tyhjänä Kauppakadun puolen seinustalla olevat lipputangon pidikkeetkin on koristeltu samankaltaisin geometrisin kuvioin kuin Kilpisenkadun"seinänkannattimet".
Kilpisenkadun puolella numerossa 5 eli rakennuksen matalassa osassa toimi aikoinaan Lennätinkonttori, jossa vuonna 1968 otettiin sähkösanomia vastaan klo  8-23... Käännyn takaisin Kauppakadulle ja koska pankkisaliin ei ole sunnuntaina asiaa, astun viereisestä ovesta kaupungin taidemuseoon.  Holvi-nimi kunnioittaa museotilan pankkihistoriaa.

Astun Jyväskylän Taiteilijaseuran Tämän minäkin olisin osannut -vuosinäyttelyyn ja karautan poikkeuksellisesti hissillä ylimpään kerrokseen. On pakko jättää portaat väliin, että saa katsoa rauhassa hissikuilun sisäseiniin maalatun taideteoksen! 
Kolmannessa kerroksessa Maaria Salmisen hienot palapuvut leijuvat keskellä tilaa. Korsettien materiaalit ovat mainioita: esimerkiksi palapelin paloja, pelikortteja. Down Leikkosen tuoreet Japan, Japanic ja Japain pysäyttävät ajankohtaisuudellaan. Kari Pakarisen pikkuruisia töitä saa tarkastella suurentavilla teatterikiikareilla. Laskeudun alempaan kerrokseen tutkimaan mm. valokuvia, mutta vähitellen tilassa kauas kaikuva "maailmansotamusiikin" jatkuvasti toistuvat pätkä alkaa ärsyttää yhä enemmän. Musiikki jyrää (muitakin) teoksia alleen sen verran, että lyhennän näyttelyvisiittiä. Olisipa ääniteos aina omassa sopessaan.
Ehdin tehdä kuitenkin myös pienen wc-kierroksen, sillä tässä museossa lienee eniten julkisessa käytössä olevia taidevessoja Jyväskylässä! Museon ylimmässä kerroksessa valloittaa edelleen Luonnontieteellinen wc ja käsikirjasto (Jaana Kautto & Rune Snellman, 2008 - kuva yllä), katutasossa puolestaan on miehille ja naisille erilliset hotelli helpotukset.
Miesten taidevessa on autohenkisesti sisustettu Miestenhuone (Jyrki Markkanen, 2007). Reissu-unelmia siivittävät postikortit kiertävät wc:n seiniä.
Marja Kolun jäljiltä 2006 toteutettu Naistenhuone pitää sisällään kaksi wc:tä, joiden viehkot peilit ja kattokruunut luovat tunnelmaa. Kulta lisää tilaan ripauksen ylellisyyttä. Käsipyyhetelineetkään eivät ole standardivalkoista, vaan tyylikkään vihreitä. Väliseinissä ja ovissa on hieno marmorointikuvio.

Vessan pöydällä on vieraskirjoja ja myös kirja, jonka sisäsivulla lukee Kirja kulkevainen - tämän Dorothy Edenin teoksen saisi siis ottaa mukaansa luettavaksi. Jätän kirjan seuraavalle lukijalle.

Kommentit

Suositut tekstit