Mercantour: Vallée des Merveilles

Vaeltajille luvattu hyvä sää, selvä t-paitakeli, saapuu. Merveilles'n majaa ympäröivät röpelöiset vuoret näyttävät auringossa vielä uljaammilta kuin eilen, kun usva ja hento sade niitä verhosivat. Lac Long Supérieur jää kohta selän taakse, suunta on yhä ylöspäin.
Sekä jääkausi että ihminen ovat jättäneet tänne huimat jälkensä. Vallée des Merveilles, Ihmeiden laakso, on nimensä veroinen niin historiansa kuin luontonsa komeuden puolesta.
Ajatella, että täälläkin on ollut asutusta jo pronssikaudella - siitä ovat todisteena tämänkin polun varrella näkyvät kalliokaiverrukset, joista kohdalle sattuva puisto-opas ystävällisesti pysähtyy kertomaan lisää. Härän sarvet on heti sen jälkeen paljon helpompi huomata kivenjärkäleiden kyljistä. Kalliokaiverruksista kuuluisin eli le Chef de Tribu, heimopäällikkö, on omalla paikallaan vain jäljennöksenä. Alkuperäinen on turvassa Tenden kylän museossa. Myös täällä on aikojen saatossa esi-isien jälkiä vandalisoitu.
Kiven takaa esiin säntäävä murmeli, marmotte, saa taas meidät pysähtymään. Yksi puikahtaa koloonsa, toinen lohkareen päälle tarkkailemaan ympäristöä, ennen kuin pujahtaa sekin piiloon.
Tasaisehkon pätkän jälkeen kiipeämme siksakpolkua Baisse Valmasqueen (2549 m) - mikä paikka evästauolle! Takana Merveilles'n laakso, edessä kolme jäätikköjärveä, joiden reunamilla on vieläkin paikoin lunta, kuten lähihuippujen rinteillä. Polku alas jatkuu kivikkoisena.
Lac du Basto -järven jälkeen kuljen ryhmämme ensimmäisenä. Tämän tästä erotan niin läheltä kuin kauempaa kepeästi liikkuvia gemssejä. Yhtäkkiä edessäni on kymmenkunta vuori- eli alppikaurista (bouquetin)! Lauma on levittäytynyt polun molemmin puolin. Sarvipäiden edessä on hieno levähtää, eivätkä ne ole ensin millänsäkään hitaasti hivuttaen lähestyvistä patikoijista. Vähitellen komeasarviset urokset siirtyvät kauemmas lounastamaan.

Laskeudumme délicat-varoituksella merkittyä himpun verran tiukkaa polkua Vihreälle järvelle (Le Lac Vert) - polun alapäässä sanotaan tiukemmin että dangéreux, vaarallinen. No jaa, se helpompi loppupolku olisi ollut vartin pidempi...

Järven päässä nököttää sympaattinen maja, Réfuge de Valmasque (2233 m). Kylmän suihkun jälkeen seurustelemme illallisella muiden reppuselkien kanssa eri kielillä, irvistämme sokeripalan muodossa tarjotulle camomi-digestiiville ja nukumme Chamois- eli Gemssihuoneen kerroslavereilla makoisat unet. Vuoriasukit pinkovat tässä maastossa meitä vikkelämmin, sen olemme omin silmin todenneet.
(Retkipäivä: 8.7.2011)

Kommentit

Suositut tekstit