Siirry pääsisältöön

Laukaan Hitonhauta - jään jälkiä

Laukaan Valkolan tieltä löytyy mustapohjainen viita - Hitonhauta. Kulkupelille löytyy paikka auratun tien varresta, hiekkakuopan laidalta. Arvelen että pärjään myös pikkutien jälkeen reitillä ilman lumikenkiä, mutta otan matkaan sauvat. Näihin aikoihin yöpakkanen osaa kovettaa painuneen lumen hyvinkin liukkaaksi.
Rinteessä lähellä Iso-Harisen järveä on laavu, puuvarasto ja huussi. Tulipaikka on yllättäen laavun umpikaton alla; sellaista ratkaisua en ole ennen nähnyt! Jatkan matkaa pikkutietä eteenpäin.
Iso-Harisen jäälle johtaa paljon jalanjälkiä, varmaankin pilkkijöiden jättämiä. Mikäs tällä kelillä olisi järven jäällä istuskellessa, auringon lämmössä.
Mäntykankaan keskellä kulkevan kapean tien varrella on useita Hitonhauta-kylttejä, joista osa on näinkin hyvässä kunnossa. Opastetaulut kaipaisivat hieman kohennusta, mutta niistä löytyy mustavalkoiset kartat alueesta. Loppumatkasta liikennemerkki kieltää moottoriajoneuvolla ajon, Natura-alueella kun ollaan. Viimein tulee vastaan harmaa puukyltti, joka ohjaa oikealle, metsään.
Seuraan edellisten kävijöiden jalanjälkiä lumessa. Ilman niitä pitäisikin turvautua kartan apuun, sillä tämän loppureitin varrella huomaan vain yhden punaisen maalimerkin. Polku kun ei oikein erotu lumen alta...
Lumeen tallotun polun ympärillä rinteet muuttuvat loivista yhä jyrkemmiksi ja vastaan tulee kallioseinämiä. On useampi vuosi siitä, kun olen käynyt täällä viimeksi. En muistanutkaan, että Hitonhaudan kalliot ovat näin upeat! Jääkausi on ollut aikamoinen muovailija.
Pystysuoraan ylös kohoava kallioseinämä tekee aina vaikutuksen. Tällaisen kallion juurella tuntee itsensä aina niin pieneksi. Rotkon pohjalta on matkaa ylös jopa 25 metriä.
Ehta jääkausi ei jättänyt tänne jälkeensä ikijäätä vaan kovaa kalliota. Mutta Hitonhaudalla on joka talvi oma pienimuotoinen "jääkautensa"! Seuraavaa korkeaa kallioseinämää vasemmalla puolellani peittää huima jääkerros valtavine jääpuikkoineen, joista palasia on lennellyt maahan saakka. 
Hitonhaudan rotko on aikamoinen luonnonnähtävyys. On hienoa päästä tänne näin kevättalvella, kun alue on näin valoisa, kiitos sen, että kalliot ovat pääosin lumen ja jään peitossa. Paikan jylhyys tulee nyt aivan eri tavalla esiin.
Jatkan matkaa eteenpäin, syvemmälle Hitonhaudan uumeniin. Rotkolla on mittaa noin 800 metriä. Kallioseinät tulevat yhä lähemmäs.
Hitonhaudan luolan vastapäätä on toinen, ehkä vielä edellistäkin komeampi jääseinämä. Tälle puolelle osuvat iltapäiväauringon säteet, jos ne vain onnistuvat pujahtamaan kalliolla kasvavien puiden lomitse. Melkoinen menninkäisten maa.
Jääseinämän pinnasta löytyy vaikka minkälaisia jäämuotoja eri sävyissä; puikkoja, palleroita, röpelöä, sileäksi sulanutta kiiltävää ja kirkasta jäätä.
Jääseinän vastapäätä on rouheaa graniittia. Kapuan luminyppylän päälle, kallion juurelle, mistä löytyvän luolan suuaukko on nyt jään peitossa. Tänne asti kuuluu rotkon toiselta puolelta jään takana lorisevan veden ääni.
Käyn vielä katsomassa ja kuuntelemassa lähempää jää-vesiputousta, johon nyt osuvat auringon lämmittävät säteet.
Kuljen polkua hitaasti takaisin päin, pysähdellen jääpuikkojen rykelmien alla. Niitä kallioilla riittää jo nyt, saati sitten, kun lumi jatkaa sulamistaan kevään edetessä.
Jää luokseni, jää. Luonto on muotoillut tänne mitä hienoimpia jäätaideteoksia.
Laukaan Hitonhauta on kerrassaan vaikuttava talviretkikohde, etenkin näin kevään puolella. Vaikka polku olisikin kesällä louhikkoinen, voi talven lumilla olla hyvinkin helppo kulkea. Etenkin jos joku on ystävällisesti avannut polun. Kiitokset edellisille kulkijoille!

Kommentit

  1. Mielenkiintoista,ja paikka josta en ollut aiemmin kuullut. Jääkuvat ovat upeita. Tuollaisessa paikassa taitaa ihminen tuntea taas itsensä melko pieneksi.

    VastaaPoista
  2. Tuolla kannattaa kyllä käydä vielä jääseinien aikaan, jos vain pääsee! Näillä tienoilla sellaisia hienouksia ei monessa paikassa näe.

    Vähän pohjoisempana Sumiaisissa on myös Hitonhauta, mutta pienempi.

    VastaaPoista
  3. hienoa kameratyöskentelyä jälleen :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä blogista! Tulee tarpeeseen monet kohdevinkit, itsekin Jyväskyläläisenä ja retkeilystä pitävänä :)

    Tässä minun kuvia talviselta Hitonhaudalta, lähinnä jäämuodostelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Onpa Hitonhaudalla hienon näköistä taas. Mahtavat jäät ja vielä myös puhdasta lunta!

      Poista
  5. Eilenpä siellä käytiin ja moni muukin oli päättänyt tehdä Hitonhaudalle retken, sillä autolle ei tahtonut löytyä paikkaa. Käväisepä kurkistamassa kuvia blogissani, jos kiinnostaa. On se vaan upea paikka.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…