Susitaival: Jorho - Naarva

Herään Jorhon autiotuvassa, Harkkojärven rantamaisemissa sateiseen, varhaiseen aamuun. No, eipä ainakaan ole itikoita pahemmin kiusana ja ilma on mukavan raikas hengittää. Pakkaan rauhassa ja mietin tulevaa taivalta. Tavoitteena on tarpoa tänään Susitaivalta ainakin Naarvaan.
Harkkojärven laitaa tasaista maastoa kulkeva polku tuo alkumatkasta peräti kahdesti eteen ylityksen vetolautan avulla. Koska lautta on molemmissa paikoissa ystävällisesti odottamassa minua valmiina rannassa, näkee jo siitä että edellinen ylittäjä on tassutellut polkua Jorhoon päin. Siis eilinen vastaantulija. Hypähdän lautalle ja vetelen itseni kevyesti yli oranssista narusta. Miniristeily!
Kuljen nyt viimeisessä kunnon järvimaisemassa ennen Naarvaa. Olo on haikea, sillä polku on kauneimmillaan juuri vesistön äärellä. Myös silloin, kun sataa.
Kun astun upeilta harjupoluilta tähän avohakkuumaisemaan, ero on uskomaton. Metsäkoneiden jäljiltä on vaikeaa erottaa, mistä reitti menee, mutta oransseja maalitäpliä alkaa erottua kannoista, kun tarkemmin katsoo.
Koska olen useamman päivän aikana kulkenut mitä upeimpia harjupolkuja, muistan hyvin, miltä tässäkin voisi näyttää, jos paikalla ei olisi käyty pistämässä puita pinoon. Etsin huilipaikan ja otan rinkan selästäni hetkeksi; selän jumikohta valittaa sekin. Tämä on toistaiseksi rajuimman näköinen alue reitin varteen osuneista hakkuuaukeista.
Hakkuuaukeataivalta kestää tovin, sitten palaan taasen metsien huomaan. Sade pitää edelleen seuraa, ja saan lisää vesipisaroita ylleni tuttavallisiksi heittäytyvistä, aivan polussa kiinni kasvavista nuorista männyistä, joiden oksat pyyhkäisevät minua ronskisti. Mitäs kuljen niin läheltä.
Mäntykankaan laidalla, hiekkatien kääntöpaikalta, löytyy yllättäen hirsilaavu, jota ei ole merkitty karttaan. Olen hyvin kiitollinen ylimääräisestä taukopaikasta, sillä sadepäivänä on ruhtinaallista pitää taukoa katoksessa. Sekä laavun että huussin katto vuotavat hieman, joten hyvä että en sattunut tänne yöksi...
Petrokankaalla reitti kulkee hyvän matkaa hiekkatietä pitkin. Mitä ilmeisimmin liikenne ei ole järin vilkasta, sillä tielle kaatunutta puuta ei ole korjattu pois. Eikä minullakaan ole sahaa mukana.
Askel askeleelta saavun lähemmäksi Naarvaa. Tuntuu oudolta nähdä pitkästä aikaa tavallisia taloja! Ihan kuin olisin palaamassa "normaaliin" elämään, sähköineen päivineen. Muutaman talon ohitettuani saavun Susitaival-kyltille, joka ohjaa pientä polkua pitkin vasemmalle. Sen vieressä toinen kyltti kertoo polun varressa kohta vastaan tulevasta Hirvolasta, jossa on tarjolla huoneita, mökkejä ja sauna asiakkaille.
Polku tuo minut tuossa tuokiossa Hirvolan tilalle. Avaralta niityltä näkee, että myös kauempana sataa tasaisesti edelleen. Katson maisemaa ja huokaan mielessäni. Mitä tehdä? Pää tahtoisi, jalat jaksaisivat, mutta koko päivän ärhennellyt selkä ilmoittaa, että lepoa kiitos, ja vähän äkkiä. Parempi siis olla elättelemättä toivoa reitin jatkamisesta huomenissa.
Koska Naarvan taksi on paikalla ja kyyti Ilomantsiin järjestyy saman tien, päätän lopulta palata Ilomantsiin huilailemaan. Takana on joka tapauksessa hienot neljä päivää upeissa maisemissa, satoi tahi paistoi. Kiitos ja näkemiin, Susitaival! Minä palaan tänne vielä.

Kommentit

  1. Tuntuupa käsittämättömältä, etten ole sivuihisi aiemmin törmännyt, vaikka kovin samankaltaisia aatoksia meillä tuntuu kävelystä olevan! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mukavia kävelyjä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Itse käppäilin Susitaivalta viime kesänä reilun 80 kilometriä "päivässä" noin ultravaelluksen mielessä. Tuttuja maisemia siis =) Ensi kesänä olisi tarkoitus palata tuonne tarkoituksena vaeltaa koko reitti läpi ilman yöpymistä. Tuolle hakuulle Jorhon kämpältä Naarvaan päin löytyy muuten selitys, Veera-myrsky kaatoi lähes kaikki puut siltä harjulta ja ne oli pakko raivata pois. Muutoin sitä ei olisi hakattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mikä tahti! Toivon itse pääseväni jatkamaan matkaa Naarvasta eteenpäin tulevana kesänä, mutta edelleen omaa etanan vauhtiani (ja kevyemmällä repulla) ;-)

      Kiitos selityksestä hakkuulle. Myrskytuhojen jälkeinen raivaus on toki ymmärrettävä syy harjun raivaukselle. Muistan Veera-myrskyn jäljet kotimaakunnasta eikä myrskyn kaatamien puiden sekaan olisi ollut mukava mennä puikkelehtimaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit