Hanko on helmi

 Hanko on ollut minulle pieni tuntematon. Kesäkaupunki rannikolla. Tilanne on muuttumassa, sillä kävelen perjantaina lähes kevättalvisen kirkkaassa auringonpaisteessa kohti Hangon edustalla vapaana lainehtivan meren rantaa. Bulevardin laidalla rannan tuntumassa kaunis sininen puutalo on autiona paraatipaikalla. Menen teekupilliselle sen takana olevaan valkoiseen Villa Orrmaniin, missä Alans Cafe pitää majaansa antikvariaatin ja käsityöpuodin kanssa. Suklainen kääretorttu maistuu taivaalliselta. Siitä saa sopivasti virtaa ulkoiluun tässä lukuisien huviloiden kaupungissa.
Villa Tellina, Appelgrenintie
Itälahti on sillä puolella kaupunkia, johon veneetön ja autoton luultavasti astelee ensimmäisenä, kun pyrkii rantamaisemiin. Kävelen Appelgrenintietä kohti talveksi hiljennyttä Casinoa (hetkonen -  savukiehkura nousee piipusta?!). Kun seison sen edessä rannalla, tuntuu jo kuin olisin ulkomailla. Casinoa vastapäätä loiskivat aallot. Hiekkaranta on nyt lumen ja jään peitossa, mutta silti veden rajassa kuulen, kun pikkuruiset kivet ropisevat aaltojen liikkeiden mukana.
Seuraan koiranulkoiluttajan tekemiä jälkiä Puistovuorille, Rakastavaisten polulle. Välillä lumi on kinostunut niin, että jälkiä tuskin erottaa, mutta seuraan niitä parhaani mukaan. Mataliksi jääneitä mäntyjä, kantikkaita pieniä jäälauttoja helisemässä toisiaan vasten lahdenpoukamassa, kaarevia linnoitusten jäänteitä ja edessä välkkyvä meri. En lähde paikantamaan hiidenkirnua, etten astu lumisella kalliolla harhaan.

Bellevuen uimarannan kyltti ohjaa eteenpäin. Långsandaa pitkin voi kävellä puolisentoista kilometriä nyt aurattua kävelytietä, jolta voi ihailla niin puurajan tuntumassa olevia huviloita kuin lumipeitteistä hiekkarantaa ja talvensinistä merta. Täällä on rauha. Vastaani tulee vain yksi lastenvaunuja työntävä ulkoilija, kun astelen tuttuun tapaan talveksi ovensa sulkeneelle Neljän tuulen tupa -kahvilalle Lilla Tallholmenissa. Mannerheim innostui kahvilasta niin, että osti sen ja antoi kahvilalle tämän nimen. Hän omisti kahvilan parikymmentä vuotta. Tuijotan mykistyneenä sen viereiseltä kalliolta veteen laskeutuvaa puista kaidetta, joka on aaltojen vedestä tyystin valkoiseksi jäätynyt.

Kun kävelen huvila-aluetta myötäillen takaisin kohti Hangon keskustaa, puhaltaa tuuli vilpoisammin kasvoilleni. Käännyn Kaivokadun kohdalta oikealle puistoon ja kahlaan hangessa Parkdammenin vieritse puiston halki. Joku on kirjoittanut kävellen töpöttämällä sanoja pallokentän lumeen. Lukeeko tuossa hästen?
Nousen Vartiovuorelle ihmettelemään jyhkeää mutta siroa vesitornia, jonka okranvärinen seinä hohtaa tavallistakin kirkkaampana jo laskevan auringon kajossa. Taivas punertuu meren yllä ja alkaa hämärtää. Itäsatamassa pyöräilijäneitopatsas katsoo kaihoten merelle ja auringon viime säteisiin. 
Kun hämärä on muuttunut pimeydeksi, palaan ystävälliseen matkailuinfoon nauttimaan glögin, jota on tarjolla kirjailijavierailun kunniaksi. Pia-Maria Lehtola esittelee valokuvaaja Tomi Parkkosen kanssa tekemäänsä teosta Talviunelmia, joka kertoo Hangosta. Ymmärrän nyt jotain siitä, mistä kirja kertoo.

Tunnen talvisen Hangon lumon.

Kommentit

  1. Voih,olipa ihana teksti. En ole koskaan Hangossa käynyt,mutta nyt heräsi kiinnostus. Todella upeita kuvia,kiitos niistäkin.
    Kuinka hankit tietoa vieraassa paikassa kulkiessasi?

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia jälleen kerran! Suosikkini on tuo lumisena auringossa kimalteleva kaide. Vaikka olen asunut Helsingissä ja etelärannikolla viisi vuotta, on monet paikat silti vielä jääneet vaille vierailua. Kävelysi Porvoossa ja nyt tämä Hangosta kertova tunnelmapala herättivät todella kiinnostukseni. Ensi kesänä teen rannikkomatkan!

    Helsingistäkin olisi vielä niin paljon näkemättä. Omiin uriinsa on liian helppo juuttua.

    Kiitos, taas kerran. :)

    VastaaPoista
  3. hietzu: nyt sain lämpimän vastaanoton, kartan ja infoa Hangon matkailutoimistossa (sinne löysin i-kyltin avulla). Onneksi saavuin arkipäivänä!

    hietzu & anonyymi: tack, jäin Hangosta ihan fiiliksiin. Sinne tekee mieli uudestaan ja edelleen ei-sesonkina. Jos kuvat houkuttavat, miettikää miltä näyttää paikan päällä :)

    VastaaPoista
  4. Alan's Cafe-sta saa myös hyviä gluteenittomia leivonnaisia, noin vaan vinkkinä....

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus! Kävin ensimmäistä kertaa Hangossa viime vuonna ja menetin sille sydämeni kertaheitosta. Olen sen jälkeen nähnyt Hangon tämän vuoden aikana kaikkina vuodenaikoina ja vielä erikseen jouluisena, ja aina vaan jaksan lumoutua siitä uudelleen. Suosittelen eksymään tuohon lumottuun pikkukaupunkiin useamminkin.

    VastaaPoista
  6. oi kaunista. minä kävin Harrin kanssa Hangossa ensimmäistä kertaa puolitoistavuottasitten loppukesällä, ja ihastuimme siellä kaikkeen.
    sinne menemme vielä uudestaan.

    VastaaPoista
  7. Mietin itsekin tänään, josko maalis- tai huhtikuussa...

    VastaaPoista
  8. Hei, ihana kertomus ja kuvaus talvisesta Hangosta. Vaikka itse olenkin asunut täällä yli 40 vuotta, en aina näe tätä kaikkea ts. pidän joitakin asioita itsestään selvyytenä.Pitääpä taas avata silmänsä kun tuo aurinkokin taas alkaa paistaa.

    VastaaPoista
  9. Hanna, lähellä olevia asioita ei aina samalla tavalla huomaa, kun ne ovat siinä koko ajan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit