Siirry pääsisältöön

Petäjävesi: Syrjäharjun retkipolku

Pengerjoen sillalta avautuu vähävärinen näköala alas loivasti kaartavalle joelle. Petäjäveden-Multian tien varresta alkava Syrjäharjun retkipolku seuraa alkumatkan joen ylittävää Penkkalantietä, kunnes kääntyy vasemmalle, kapeammalle pikkutielle.
 
Tien kosteaan pintaan on painautunut hevosenkengän jälkiä. Ohitan muutaman rakennuksen. Ehkä nämä piharakennuksen seinään kiinnitetyt hevosenkengät tuovat minullekin onnea? Ainakin vastaan ajavan hirviseurueen autoletka vaikuttaa onnekkaalta; oletan että kuomullinen peräkärry ei ole tyhjä.
Tie jatkuu ja jatkuu. Onneksi opastenuoli vahvistaa, että en ole vahingossa jättänyt kääntymättä metsäpolulle, sillä kieltämättä se olisi jo houkutellut; jo retkipolku-sana loihtii silmien eteen kapeahkon metsäpolun, eikä autonmentävää hiekkatietä...
Kun reitti viimein tekee selkeän käännöksen oikeaan, kaivan taskustani kartan ja päätän käydä vilkaisemassa lähimaastoa. Aivan oikein, täällä on kota - josta tupruaa savu... Hirviporukka on selvästi lähtenyt äsken juuri täältä. Nautin tovin kodan lämmöstä ja hiipuvasta tulesta. Hevosenkengät toivat onnea!
Kapeammaksi muuttuva pikkutie tuntuu jo enemmän retkipolulta. Kuiva kangasmaasto ja sorakuopan laita antavat jo lupausta itse harjusta, vaikka reitti kulkeekin melko tasaisella maalla.
Ympäröivän luonnon hiljaisuudessa on hyvää aikaa kuunnella jalkojen alla kahisevien lehtien rahinaa ja rapinaa. Entä olisiko tuo laulaja sinitiainen?
Sitten tulee viitta vasempaan ja ihan oikealle metsäpolulle. Kivaa! Kapea polku kapuaa ylös rinnettä ja saavun viimein itse Syrjäharjulle. Harjualueesta kertovat opasteet toteavat Syrjäharjun olevan tärkeää pohjavesialuetta.
Koko harjumuodostelma on seitsemisen kilometriä pitkä, mutta Syrjäharjun retkipolku taivaltaa tämän harjun laella melko lyhyen matkaa. Ihmisille alue on ollut tärkeä jo satojen vuosien ajan, onhan täällä ollut pitkään mm. eränkäyntiä, metsästystä, tervanpolttoa, asutusta ja viljelystä.
Harjun laelta alas katsoessaan huomaa, kuinka jyrkät harjun rinteet ovat. Rinteitä peittää hieno sammalmatto.Tässä maisemassa kulkisin mielelläni pidempäänkin, mutta ikävä kyllä reitti kääntyy pian harjulta alas oikealle ja tovin kuluttua löydän itseni taas autonmentävältä tieltä.
Sähkölinjan leveän aukon jälkeen tien laidassa on kyltti tervahaudoille. Ilman opastetaulua en hoksaisi niiden paikkaa ollenkaan, ja sittenkin on haastavaa hahmottaa tervahautoja maastosta. Varmaankin siis nuo epämääräiset ojantapaiset rajaavat tervanpolttopaikkaa...
Loppumatka jatkuu edelleen pikkuteitä pitkin ja saavun takaisin Penkkalantielle. Tienvarren omakotitalossa on kaunis, perinteiseen tyyliin tehty pistoaita. Harmittavaa kyllä alkaa hämärtää jo siihen malliin, että läheinen lintutorni Petäjävesi-Multian tien toisella puolella jää nyt käymättä.

Kommentit

  1. Ihanaa, olen pitkään odottanut malttamattomana milloin saan lukea näkemyksestäsi Petäjäveden maisemista! Asuin itse ennen siellä, mutta nykyisin ei enää ole tullut kierrettyä kyseisiä maisema reittejä. Kiitos blogistasi, kirjoituksiasi on ilo lukea!
    -Jenni

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jenni, Petäjävesi on tehnyt minuun vaikutuksen sekä maitse että vesitse...Syrjäharju on hieno, mutta Karhunahas oikea löytöretkikohde!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…