Siirry pääsisältöön

Petäjävesi: Karhunahas

Laitan repun selkään metsäautotien laidassa Töysänperällä, Petäjäveden ja Multian rajamaastossa. Karhunahdas, sanoo tien varteen pystytetty kyltti, mutta sanotaan nyt tuttavallisemmin Karhunahas. Edessä on pieni kävely metsän halki tälle rotkokanjonille, johon karhujahti on eränkäyntiaikana päättynyt, mesikämmenen kannalta onnettomasti.
Polku johdattaa minut pääosin kuivan kangasmetsän lomitse tänne kallioiden äärelle, missä on itse Karhunahas. Eikä tuossa kallion reunalla kannata turhaan keikkua, pudotus rotkokanjoniin on sen verran jyrkkä...
Rotkon reunalta on opastus 700 metrin kierrokselle alueen ympäri, punaisin maalitäplin merkittyä Karhunpolkua pitkin. Syysmetsän sammalet, jäkälät ja varvut ovat edelleen upea näky tässä havuvoittoisessa metsässä.
Naavatupsujen koosta päätellen täällä on selvästi hyvin puhdas ilma. Mikäs sitä on siemaistessa tässä leppoisassa hiljaisuudessa!
Pieni kierros, sitten polku kääntyy takaisin lähtöpaikan suuntaan ja vastaan tulee asutuksen jäänne. Paikalla oli aikanaan mylly, jonka taukotupana toiminut vaatimaton myllytupa on vielä pystyssä, tosin jo ajan hampaan syömänä.
Pienen harmaantuneen tuvan pärekatto on kokenut kovia, eikä ole välttynyt muutamalta reiältä katossa. Todennäköisesti piippukin on hapertunut puhki, joten tulia kaminaan ei enää kannata tehdä.
Komea koskiputous keskellä metsää yllättää iloisesti! Vesi pärskii vauhdilla kivien lomitse alas ja eteenpäin puiden siimeksessä. Polku nousee putouksen vieritse ylemmäs ja ylitän virtaavan veden riukuja pitkin. Koskiputouksen luona on Petäjäveden ja Multian raja.
Kun vesi on virrannut putouksesta eteenpäin mutkan taakse, odottaa yllättävä näky: vaahtomatto on jotakuinkin puuroutunut paikalleen suvantoon. Mistä tämä johtuu? Virta kuitenkin siilautuu puuropisteen jälkeen kirkkaan näköiseksi ja jatkaa tästä matkaansa Karhunahtaan rotkokanjoniin.
Kanjonin toiselta puolelta näkee vastarannan kallion, jonka laavulta tämä kiertopolku alkoi. Juuri kun olen saapumassa täydestä hiljaisuudesta takaisin laavulle, alkaa kuulua ihmisääniä. Iso seurue on juuri saapunut taukopaikalle. Osa lapsikatraasta lähtee heti tutkimaan Karhunpolkua, pari aikuista jää virittelemään tulia, huomattuaan tuoda parkkipaikan pienestä puuvarastosta poltettavaa mukanaan.
Paikan kirves on äskettäin ikävästi kadonnut, todennäköisesti veteen rotkon pohjalle, mutta kätevä tulentekijä saa kalikan halkaistua puukollakin (viheliäistä on tuo yhteisten paikkojen ja varusteiden tuhoaminen tai hävittäminen!). Tuli syttyy ja pääsen siivellä nauttimaan liekkien loimotuksesta, kun nautin omia retkieväitäni. Kerrassaan hieno Karhunahas, kiitokset Töysänperän kylätoimikunnalle!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la