Siirry pääsisältöön

Tampere: Taidetta jakokaapeissa 3

Taittelen auki aanelosen Tampereen rautatieasemaa vastapäätä Rautatienkadulla. Lähteäkö oikeaan vai vasempaan eli mistä numerosta aloittaisin? On aika lähteä syynäämään Taidetta jakokaapeissa 3 -taidenäyttelyä kaupungin kaduilla (kiitos hietzu), kourassa 20 teoksen reitin paikat paljastava kartta.

Sähkönjakokaappigallerian voisi kiertää vaikka takaperoisessa numerojärjestyksessä 20-1, mutta päätän tehdä rengaskävelyn, taidetta myöten takaisin. Sanna Kauppisen Maastouma-valokuvassa "tuohtunut" neito tervehtii minua mykkänä, Kristian Tuomaisen piirros saa kiiltävään pintaansa vaihtuvia värejä iltavalojen heijastuksista.
Kun saavun Koskikeskuksen vastapäätä, törmään taide-esteeseen. Hans Viebrockin metsäinen Piiri on jäänyt työmaa-aitojen keskelle, enkä pääse näkemään sitä ihan vierestä.
Hämeensiltaa valaisevat tanssivat valohevoset ja muutenkin iltakävelyä valaisevat hienosti tähän pimeyteen sopivat Valoviikot; ylitän sillan ja käännyn Keskustorin bussikatosten takaa vasemmalle Aleksis Kiven kadulle. Kävelykatuosuudella Väinö Linnan tekstinpätkä graniitissa vielä muistuttaa siitä, että Hämeensillalle voi pysähtyä ja katsella ympärilleen. Haa, tottelin oma-aloitteisesti...
Anna Alapuron punaiset kukat tekevät nyt joulutunnelmaa, etenkin kun viereisen liikkeen somistus on jouluinen ja kynttilät palavat ovenpielen lyhdyissä.
Kohotan kohta katseeni vähän ylemmäs, kerrostalon seinään: Lauri Viidan tunnelmallinen teksti On valo syttynyt ikkunaas/Olet kotona taas/Olen kaivannut sinua sinne on yksinkertaisesti koskettava.

Laukontorilla olen hämmentynyt. Kymppiteosta ei näy, ja viimeksi taidejakokaappi oli mielestäni...Niin, se oli juuri tässä kadunkulmassa. Missä kerrostaloa on pistetty pakettiin ja pressut peittävät myös sähkönjakokaapin ja siinä olevan Janne Laineen teoksen.
Tallustan possumakkaralenkkareiden (Jaakko Himanen) kautta takaisin Hämeenkadulle, missä Anne Lehtelän vahvan sininen Matka ja Harri Rauhaniemen riemunkirjava Hatakambari eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Rauhaniemen työn suloinen hilpeys alkaa jopa tarttua. Johanna Havimäen nappisilmä pienjyrsijä Eila tuijottaa ylöspäin kuin yllätettynä.

Hämeenpuistossa saan hymyillä Tessa Ojalan ihanalle Mummon kengissä -valokuvalle ja miettiä, mikä painaa Hannamari Matikaisen herkkää, pörhöistä Korppia. Kauppakadulla Petri Niemelän utuinen teos näyttää ensin valokuvalta, mutta...
Tommi Musturin Speed Gun täräyttelee railakkaasti psykedeelisiä värejä Anttilan takana Puutarhakadulla. Rauhoitun niistä saavuttuani Finlaysonin luo, missä Satu Syrjäsen hämmentävä Tai saa miettimään, mistä verkosta oikein on kyse.

Paluumatkalla Tammerkosken toiselle puolelle pysähdyn jälleen katselemaan tummaa, valonheijastuksissa välkehtivää vettä. Tummentuneella yötaivaalla loistaa hieno kuu. Hotelli Tammerin edestä löytyy tunnelmaan sopivasti Marja-Liisa Torniaisen vedenheijastuksia, mutta hämärä valaistus estää näkemästä sävyjä kunnolla. Etsin Vera Arjoman teosta (n:o 13) pitkän tovin, mutta huomiokykyni ei taida olla terävimmillään, sillä en yksinkertaisesti löydä sitä (*palaan rikospaikalle seuraavana aamuna ja vasta silloin tärppää...).
Sen sijaan Petri Niemelän Paradoxal Pellavatehtaankadulla ei jää huomaamatta. Ikävä kyllä myös töhrijät ovat huomanneet teoksen ja syöksyneet sen kimppuun. Mutkittelen vielä Tuula Alajoen Annin baariin ja sieltä illan viimeisille taideteoksille.
Kirsti Tuokko on selvästi valinnut huolellisesti Sinisilmä Bratzin paikan seksikaupan kulmalla; tämä herättää ajatuksia. Rautatieasemaa vastapäätä istuu mustalla kankaalla peitetyssä tuolissa viehkeä neitonen, punainen kirja kädessään; Kristiina Sarion teoksessa väijyy isoäitimyssyinen Iso paha. Mitä mielessä? Hauska taideiltakävely!

Kommentit

  1. Kiitos kokonaisesta kierroksesta,itse kävin kurkkaamassa vain tuon Kristianin teoksen. Harmi että Viebrockin teos jää työmaan taakse piiloon ja Niemelän teos on saanut töhryjä päällensä :/

    VastaaPoista
  2. Rakennustyömaat ja rempat eivät onneksi kestä ikuisesti. Ohikulkija lohdutti, että teokset ovat paikallaan vielä pitkään. Toivottavasti taidetta ei enää töhritä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la