Siirry pääsisältöön

Vesala ja luontopolku

Saavun Vesalaan, joka on Jyväskylän seurakunnan omistama leirikeskus 15 km Jyväskylästä länteen, eli löytyy Keuruulle johtavan valtatie 23:n varrelta. Vesalan laajalta alueelta löytyy myös parin kilometrin pituinen luontopolku. Parkkipaikalta viitta ohjaa Hiljaisuuden polulle, pikkutielle, joka johdattaa läheiselle Riihikirkolle.
Riihikirkko on tehty ihan oikeasta riihestä, joskin ikkuna-aukkoja on seiniin puhkottu reilusti, jotta luonnonvaloa riittäisi kirkkokansalle.
Koska riihikirkon ovi ei hievahdakaan kokeillessani takorautaista ovenkahvaa, päättelen että sisälle pääsee vain tilaisuuksien aikana. Sivuikkunasta näkee kuitenkin osan "alttaritaulusta": suurista päätyikkunoista näkyy Vähä-Vesanka -järven maisema.
Myös kirkon eteen pystytetty suuri risti on harmaantunut riihen seinien väriseksi. Katson veden äärellä auringon hetkeksi kultaamaa vastarantaa ja seuraan sitten kapeaa polkua takaisin leirikeskukselle, ohi kodan. Vesala on tuttu paikka esimerkiksi monille rippikoulun käyneille jyväskyläläisille, joille Rysä, Nuotta ja Verkko merkitsevät kalastusvälineiden lisäksi leirikeskuksen rakennuksia.
Lähden seuraamaan luontopolulle johtavia viittoja, kohti Syvälahtea. Hirsiseinäisen Rysän jälkeen on mukava laskeutua järven rantaa seurailevalle kävelytielle ja kuunnella hiljaisuutta. Ihan kohta on kuitenkin kavuttava jyrkkää rinnettä ylös.
Rinteen päällä on aikoinaan Seurakunnan Siniset -partiolippukunnan käytössä ollut partiomaja. Nyt majalla ei ole ketään, vaikka on viikonloppu! En siis pääse tiedustelemaan, ketkä paikkaa nykyisin käyttävät. Kenties nimeä vaihtaneen Seurakunnan Siniset -lippukunnan seuraaja, Siniset Samoojat?
Laskeudun takaisin rantaan ja jatkan matkaa kohti Syvälahtea, vaikka vasemmalle nousisi houkuttelevia polkuja. Lahden päässä on päätettävä, menenkö suoraan luontopolulle vai vasta kohta. Aurinko on jo alhaalla, mutta päätän tehdä ensin pienen kierroksen Syvälahden niemessä.
Laskevan auringon värjäämät pilvenhaituvat heijastuvat upeasti järven pinnasta. Polku tuo minut lähelle niemen kärkeä, kumman oloiseen kuusikkoon.
Pähkin hetken, mikä kuusikossa tuntuu niin oudolta. No se, että kuuset kasvavat viivasuorissa riveissä ja niiden alaoksat on karsittu, joten kuusikoksi tämä on aivan liian valoisa...
Niemen toiselta laidalta löytyy alueen toinen riihi - ei aavistustakaan, missä käytössä - ja ilta-auringon suuntaan katsova laavu. Lähden palaamaan luontopolun lähtöpaikan suuntaan, sillä valon määrä hupenee koko ajan. Viereisen punaisen mummonmökin pihapiirissä opettelevat nuoret sinihuiviset partiolaiset halonhakkuun taitoa. Ehkä he ovat tulossa tekemään illaksi tulet laavulle.
Löydän merkityn luontopolun lähtöpisteen Vesalantien varresta. Kangasmetsään suuntaava polku on aito kapeahko metsäpolku, jota on mukava kulkea.
Paikoin polku-ura levenee ja muutenkin huomaa, että nyt ei olla luonnonsuojelualueella; ympärillä on talousmetsää. Huomaan nopeuttavani askeleitani, sillä alkaa jo uhkaavasti hämärtyä.
Polun varressa on luontorasteja, joiden opastauluissa kerrotaan mm. puustosta ja eläimistöstä, mutta aika on ikävä kyllä tehnyt monellekin opasteelle tehtävänsä. Osa opasteista on kunnossa, mutta joistakin selostukset ovat joko kokonaan tai osittain tuhoutuneet.
Metsästä, yhden kerran hiekkatien ylitettyään, luontopolku saapuu hakkuuaukealle, missä painan pipon paremmin päähäni. Tuuli tuntuu korvissa, kuivat heinät kahisevat ja kaartuvat tuulessa jaloissani. Tunnen lähestyvän talven, vaikka lunta ei näy.
Hakkuuaukean jälkeen polku käy metsän puolella ja nousee sitten kankaan poikki kulkevalle Neulakankaantielle, jota pitkin suurin osa loppumatkasta sujuu. Auringonlasku on maalannut taivaalle yhä lisää värejä.

Luontopolun reitti kääntyy lopuksi hiekkatieltä oikealle, missä polulla on yhä hämärämpää, puiden väliin tehdystä aukosta huolimatta. No, olen jo hyvin lähellä Vesalan leirikeskusta, joten valon vähyys ei haittaa. Tähän vuodenaikaan saa olla tarkkana, että ei tule lähdetyksi liikkeelle liian myöhään, sillä metsässä ei saisi koskaan olla kiire! Ensi kerralla otsalamppu mukaan kaiken varalta?

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la