Kävelen Vapaudenkatua kohti Älylää, mutta pujahdankin Lounaispuiston lavan viereisestä pikkuportista sisään. Nyt autio puisto näyttää talviunille nukahtaneelta. Esiintymislavassa (1954) ovat pirteää lähinnä takaseinän sinivärit (onneksi seinä ei ole harmaa!) ja katoslipan pyöristetyt kulmat.
Nykyisen paikalla aiemmin sijainneet lavat olivat tyystin erilaisia rakennelmia, edustivathan niin 1887 Jyväskylän laulujuhlien laululava kuin sitä seurannut 1899
Yrjö Blomstedtin suunnittelema laululava vielä koristeellisen puurakentamisen aikaa.
Puupäällysteisten penkkirivien yläpuolella puisto jatkuu nurmikkovaltaisena aina Seminaarinkadulle, jonka varressa olevasta Jyväskylän yliopiston Rehtoraatista (vasemmalla) sekä yliopiston kirjaston yläkerroksista on tänne esteetön näköala, lehdettömään aikaan.
Puiston keskiosassa on esiintymislavan takaseinän sinistä värimaailmaa toistava,
puiston uudistuksen yhteydessä (1994) valmistunut katos, jossa on haettu ehkä jopa Aalto-maista muotoa.
Lounaispuisto kunnioittaa suomalaisen musiikin historiaa. Puiston keskiosan nurmikkoalueella patsastelevat 30 vuotta seminaarin musiikinopettajana toiminut, säveltäjä ja kuoromies
P.J. Hannikainen (1854-1924)
sekä opettajan työnsä ohella kotiseuturunoilijana, kuorojohtajana ja säveltäjänä kunnostautunut
Martti Korpilahti (1886-1938), joka sanoitti Keski-Suomen kotiseutulaulun.
Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat...
Runoilleen Korpilahden ohella täällä on muutakin kirjalliseen kulttuuriin liittyvää:
pojanpääkaruselli on esillä
Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanissa
Harjukaupungin salakäytävät. Jatkan matkaani hiekkakäytävää pitkin puiston yläosaan, jossa kunnioitetaan kolmatta musiikkimiestä.
Suomalaisen musiikkielämän ja kuorolaulun kannalta merkittävä herra oli
Erik August Hagfors (1827-1913), joka aloitti musiikinopetuksen Jyväskylän seminaarissa ja perusti Jyväskylän seminaariin suomenkieliset kuorot. Seminaarikuorot olivat mukana myös
Suomen ensimmäisillä laulu- ja soittojuhlilla Lounaispuistossa 1884. Kivenhakkaajan kirjaintyylittelystä johtuen muistomerkissä lukee selvästi "C.A. Hagfors"; ensimmäiseksi kuuluva E-kirjain on joutunut uhraamaan väliviivansa...
Nousen leveitä rappusia ylös Seminaarinkadulle, missä Lounaispuiston kioskille voisi pysähtyä nauttimaan vaikka kahvin + letun ulkoilmassa. Ken tarkenee.
Kommentit
Lähetä kommentti