Siirry pääsisältöön

Lounaispuisto

Kävelen Vapaudenkatua kohti Älylää, mutta pujahdankin Lounaispuiston lavan viereisestä pikkuportista sisään. Nyt autio puisto näyttää talviunille nukahtaneelta. Esiintymislavassa (1954) ovat pirteää lähinnä takaseinän sinivärit (onneksi seinä ei ole harmaa!) ja katoslipan pyöristetyt kulmat.

Nykyisen paikalla aiemmin sijainneet lavat olivat tyystin erilaisia rakennelmia, edustivathan niin 1887 Jyväskylän laulujuhlien laululava kuin sitä seurannut 1899 Yrjö Blomstedtin suunnittelema laululava vielä koristeellisen puurakentamisen aikaa.
Puupäällysteisten penkkirivien yläpuolella puisto jatkuu nurmikkovaltaisena aina Seminaarinkadulle, jonka varressa olevasta Jyväskylän yliopiston Rehtoraatista (vasemmalla) sekä yliopiston kirjaston yläkerroksista on tänne esteetön näköala, lehdettömään aikaan.
Puiston keskiosassa on esiintymislavan takaseinän sinistä värimaailmaa toistava, puiston uudistuksen yhteydessä (1994) valmistunut katos, jossa on haettu ehkä jopa Aalto-maista muotoa.
Lounaispuisto kunnioittaa suomalaisen musiikin historiaa. Puiston keskiosan nurmikkoalueella patsastelevat 30 vuotta seminaarin musiikinopettajana toiminut, säveltäjä ja kuoromies P.J. Hannikainen (1854-1924)
sekä opettajan työnsä ohella kotiseuturunoilijana, kuorojohtajana ja säveltäjänä kunnostautunut Martti Korpilahti (1886-1938), joka sanoitti Keski-Suomen kotiseutulaulun.  Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat...
Runoilleen Korpilahden ohella täällä on muutakin kirjalliseen kulttuuriin liittyvää: pojanpääkaruselli on esillä Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanissa Harjukaupungin salakäytävät. Jatkan matkaani hiekkakäytävää pitkin puiston yläosaan, jossa kunnioitetaan kolmatta musiikkimiestä.
Suomalaisen musiikkielämän ja kuorolaulun kannalta merkittävä herra oli Erik August Hagfors (1827-1913), joka aloitti musiikinopetuksen Jyväskylän seminaarissa ja perusti Jyväskylän seminaariin suomenkieliset kuorot. Seminaarikuorot olivat mukana myös Suomen ensimmäisillä laulu- ja soittojuhlilla Lounaispuistossa 1884. Kivenhakkaajan kirjaintyylittelystä johtuen muistomerkissä lukee selvästi "C.A. Hagfors"; ensimmäiseksi kuuluva E-kirjain on joutunut uhraamaan väliviivansa...
Nousen leveitä rappusia ylös Seminaarinkadulle, missä Lounaispuiston kioskille voisi pysähtyä nauttimaan vaikka kahvin + letun ulkoilmassa. Ken tarkenee.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva