Siirry pääsisältöön

Lumikenkäretki Karhujärvelle

Laukaan Ampujien Majalla on aurinkoista, hiihtäjiä viuhtoo pihasta hyväkuntoiselle ladulle. Maja on sopivasti auki, joten pistäydymme alkuun sisätiloissa kuumalla mehulla ja munkilla (muistan kaiholla aikaa, jolloin munkit oli vasta paistettu eikä lämmitetty...). No, palvelu on ystävällistä ja takassa roihuaa tuli. Sitten lumikengät jalkaan ja matkaan kohti Karhujärven laavua.
Ihan alkumatkasta tarvomme ladun tuntumassa, kunnes astumme aukealle suolle, joka hupaisaa kyllä on Jyväskylän kaupungin puolella. Lumi ei ole kovaa hankea, vaan pehmeää ja upottavaa, joten lumikengän askel on raskas. Ei se mitään, tästähän lumikenkäilyssä on kyse! Pian kohtaamme taas latu-uran ja seuraamme sen vierustaa. Yksittäisiä hiihtäjiä luistelee vauhdikkaasti ohitse. Meillä ei ole niin kiire...
Loivasta ylämäestä löytyy edellisten lumikenkäilijöiden jälkiä. Koska suunta vasemmalle kohti Karhujärveä on oikea, lähdemme mekin mutkittelemaan metsän puolelle. Puita on tiheässä, joten lumikengät ovat tänne tismalleen oikea kulkupeli; ei ole mikään pakko edes yrittää kulkea suoraan. Tasaiselle maalle tultua edessä pilkottaa edessä valkoinen aukko, Karhujärvi.

Rauhallinen Karhujärvi on Palokan pohjoista perukkaa. Lahdelman itäisestä päädystä on hyvin lyhyt matka laavulle, jolle latu kurvaa edempää pienen mutkan kautta. Lumikenkien jäljet edellämme johtavat jäälle.
Karhujärven jäälle jää meidän jäljiltämme lisää lumikenkien jälkiä, mutta havaitsemme myös toisesta kohtaa jäälle tehdyt askelkuviot. Sitä reittiä voisikin lähteä tarpomaan takaisin päin.
Järven jäällä lumikerros on painunut melkoisesti, kun sitä vertaa tuloreitin Karhusuon lumimäärään. Jopa metsän suojassa lumi upotti enemmän; tässä on mukavan kevyt kulkea.
Karhujärven laavulta leijaillut savu kertoo jo etukäteen, että makkaranpaistajia on liikkeellä. Kaivan retkikeksit taskusta ja ajattelen, että toisaalta on mukava olla vaihteeksi liikkeellä ilman reppua, vaikka se tarkoittaa sitä että makkaroiden ohella termospullokin puuttuu. Edelliset hiihtäjät lähtevät, uudet tulevat tilalle, kohta nuotiotulta kohennetaan taas. Ja yksi makkara putoaa traagisesti keskelle hiillosta.
Viivyttelemme vielä tovin jäällä ennen kuin tassuttelemme toisia lumikenkäjälkiä seuraten Karhujärveltä takaisin metsään. Olisi niin mukavaa jäädä Karhujärvelle nauttimaan hehkeästä kevätauringosta, mutta toisaalta, metsän halki on myös hienoa kulkea ja katsoa, mitä aurinko missäkin kohdassa erityisesti valaisee.
Kun palaamme takaisin Karhusuolle, ovat ladut autioituneet. Missä olette, hiihtäjät? Olisihan tässä vielä päivää ja valoa jäljellä! Astun takaisin tuttuihin jälkiin. Tässä polun pohjaa myös seuraaville.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…