Siirry pääsisältöön

Mustasaari, Björköby: Bodvattnetin polku

Björköbyn kylän Svedjehamnin satamasta voi lähteä paitsi merelle nauttimaan Mustasaareen kuuluvasta Merenkurkun upeasta saaristosta, myös kävelyretkelle mantereen puolella.
En ole nyt varautunut kävelemään koko vaellusreittiä Björkö-Panike, joten valitsen neljän kilometrin mittaisen kierroksen Bodvattnetin ympäri. Ympyräreitti palaa sopivasti takaisin lähtöpaikkaan.
Hiekkatieltä erkaneva polkua astellaan ihan portin alitse! Näin hyväkuntoista polun pohjaa tapaa harvoin.
Vaikka nyt ei ole paras ketokukkien kukinta-aika, on jalkojen juuressa aina jotain nähtävää.
Kun saavun kookkaiden koivujen keskelle, hämmennyn. Ihan kuin yläpuolellani häämöttävissä oksissa olisi hädin tuskin lehtiä tai sitten ne ovat erittäin pieniä. Heinäkuussa mantereen koivikon odottaisi olevan jo syvemmän vihreä eikä heijastelevan keväisiä sävyjä.
Sitten huomaan pienet pihlajat, joiden lehdistä tuhohyönteiset ovat mitä ilmeisimmin rouskuttaneet suuren osan pahasti reikäisiksi. Kiusaavatkohan koivujakin ötökät? Kohta reitti saapuu Bodbackin kylätielle ja polku jatkuu tien toisella puolella, seuraten kivistä koottua aitaa. Bodbackista alkoi Venäjän armeijan sotaretki Ruotsin puolelle maaliskuussa 1809. Täällä järjestetään kesäisin myös historiallisia vaelluksia vuoden 1809 hengessä.
Bodbackissa sijaitsi aiemmin Björkön tärkein kalasatama, mutta maan kohoamisen vuoksi kalasatama jouduttiin sittemmin siirtämään toisaalle. Kalastajien yli sadasta ranta-aitasta tai venevajasta on jäljellä enää jokunen rakennus.
Nyt niin matalissa vesissä ei pystyisi enää kulkemaan kalastajien veneillä. Polun varteen on jätetty esille muutamia ammoin käytettyjä kalaverkkoja ja muita pyydyksiä.
Bodvattnet runt... Nyt Bodvattnet taitaa olla enää hyvin heikosti yhteydessä mereen (hyvä jos lainkaan), koska on mahdollista kävellä polkua tämän entisen merenlahden ympäri. Miltähän kalastajista on tuntunut katsella rantavesien mataloitumista, kun maa jatkoi kohoamistaan? Kalastajilla ei kuitenkaan ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata merta.
Luontopolku jatkuu osittain kivikkoisena pitkin rantamaisemaa, jossa on lupaavasti aita lampaita varten. Kesätyöläiset pitävät maisemaa kunnossa.
Kohta astelen jo somaa polkua, joka kiemurtelee lehtevässä metsässä. Täällä voi aistia kesän, vaikka metsämarjat eivät vielä olekaan kypsiä... Puolukankukkia näkyy polun varrella runsaasti. Vasemmalla puolella pilkottaa suo.
Osa polun varren tiheässä kasvavista koivuista on intoutunut kasvamaan hieman kieroon. Olisihan siinä vieressä ollut hyvää tilaa, mitäs ahtaudutte niin pienelle alalle!
Valkoiset kukkaset koristavat polun vartta. Mikä ihme tämän kukan nimi on? Ei satu kasvamaan meillä päin! (*Jälkiviisaus: ruohokanukka). Tyrnien suojaamassa, vielä melko lähellä olevassa rannassa on vastassa taukopaikka: tulisija sekä penkit ja pöytä eväiden syöntiä varten.
Tästä on selvästi ollut ennen vesiyhteys Bodvattnetiin, mutta uoma on nyt täysin kuiva. Villissä herukkapensaassa on lupaavasti raakileita, mutta valitettavasti marjat eivät ole vielä kypsiä...
Kierroksen lopulla saavun Saltkaretin hauskanmuotoiselle, tummanpuhuvalle näkötornille. Puurappusia riittää, mutta matka ylös ei ole mitenkään mahdoton - ja se kannattaa ehdottomasti.
Ylhäältä on huiman hienot näkymät! Jossain tuolla kaukana Merenkurkun toisella laidalla on Ruotsi... Ja välissä muun muassa Valassaaret. Kuinkahan kauan menee, että nyt rantavedestä erottuvat kivet ovat kokonaan kuivalla maalla?
Merenkurkun matalikkojen moreenimuodostelmat ja niiden nauhamaisuuden tajuaa yhä paremmin täältä yläilmoista. Ja vaikka tornille olisi päässyt myös suorempaa tietä, olen todella iloinen, että lähdin kiertämään Bodvattnetin polun. Tornista avautuvat Merenkurkun maisemat jotenkin kruunaavat visiitin alueelle. Mahtavaa, että näköalatorni on tehty; näin maiseman pääsee kokemaan yläilmoista myös ilman siipiä!

Kommentit

  1. Björköbyn polun varrella ei näkynyt, mutta Keski-Suomessa kanttarelleja, tosin vasta pieniä, on tullut vastaan :)

    VastaaPoista
  2. Oi olipas kiva löytää tietoa tästäkin paikasta, googlettelin just tietoa Vaasan lähettyvillä olevista kävelylenkkipaikoista ja eksyin tänne blogiin. Toivottavasti syyslomalla tulee hienot ilmat että pääsisin itsekin ton paikan testaamaan :)

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti sää suosii, maisemat ovat siellä niin kauniit.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…