Siirry pääsisältöön

Kemin LumiLinnassa

Häikäisee. Huikaisevasti. Kemin valo on veitsenterävän kirkasta ja kuulun Lumilinnan muodotkin ovat kuin veitsellä leikattuja; tarkkaa ja siistiä jälkeä. Astun puiston laidasta meren rantaan ja kuljen lumimuurin vartta kohti fantasiahirviön kitaa, jonka suu on sisäänkäynti Lumilinnan lipunmyyntikojulle ja edelleen ulkoilmarakennuksen uumeniin.
Lumilinnan sisällä on rauhoittava tunnelma, etenkin kun vierailu ei osu vilkkaimpaan vierailuaikaan. Lumen ja jään maailma vangitsee heti LumiKappelissa, jonka kattoon on ripustettu perinteiseen rannikko- ja saaristolaistyyliin purjelaiva.
Kappelin penkkien päitä koristavat kirkkaan jääpylväät. Tällaisessa paikassa vihittävät hääparit seurueineen pääsevät siis kertomaan että häissä oli sekä hyytävä että lämmin tunnelma samaan aikaan!
Viereisessä salissa voi nauttia kupposen kuumaa tai kylmää ja istahtaa alas pitkien jääpöytien ääreen. Sekä katossa että seinissä riittää taidokasta tarkasteltavaa...
Talven 2013 teemana on fantasia, mikä näkyy niin lumilinnan ihmis- kuin eläinhahmoissa.
Henkevien neitojen ja fantasiaeläinten ohella seiniltä voi bongata myös leppoisan, joskin hyvin kookkaan hirviösedän, joka katsoo ihaillen jääneitoa.
Jääneito ei ole tilanteesta moksiskaan vaan suhtautuu komeaan kosijaansa kylmän viileästi.
Vaellan salista toiseen ja tunnelmat elävät. Avaruusgalleriassa yön sininen hämy laskeutuu, taivaalla leijuvat himmeät tähdet ja planeetat sekä hiljaiset, mutta jostain syystä niin vihaiset linnut.
Jos ulkona ei olisi niin hillittömän kirkas päivä ja olisi oikeasti ilta, ehkä sitten houkuttaisi enemmän käydä taloksi Lumilinnaan ihan yöksi, kellahtaa taljoille
ja nukahtaa lumihotellihuoneeseen, viimeisenä silmissä katon lumitaideteos jääkarhuineen...
Auringonvalon kutsu vie kuitenkin voiton ja lähden astelemaan hitaasti kohti uloskäyntiä. Matkan varrella ehtii tervehtiä niin jääpingviinejä kuin esimerkiksi lumikettua, joka on juuri onnistunut taikomaan hatusta kanin!
Kapuan vielä katsomaan Kemin merenrantamaisemia lumilinnan muurilta. Hiihtäjät nauttivat säästä jäällä, pienet mäenlaskijat linnan omasta liukumäestä, joka on näemmä ehdoton osa kunnon lumilinnarakennelmaa. Ainakin näillä leveysasteilla. Näin ensi kertaa paikalla käyneenä voin rehellisesti sanoa, että Kemin lumilinna on visiitin väärti.

Kommentit

  1. IHANA! Miten voikin lumesta tehdä noin mahtavia elementtejä!? Varsinkin tuo herttainen lumihirviö ja jääprinsessa olivat upeita. Niin paljon kauniita yksityiskohtia. Häitä kappelissaan viettävät saavat todella nauttia ainutlaatuisuudesta. Kauniisti kiiltää jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä oli paljon muitakin tosi hienoja lumi-jää-hahmoja :)

      Poista
  2. Kiva katsella sinun kuvia lumilinnasta. Olen myös käynyt samaisessa linnassa ja olihan kaunista katsottavaa ja kuvattavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja täytyy vain ihailla niitä taitureita, jotka ovat nuo kevään myötä katoavat taideteokset tehneet!

      Poista
  3. Taidokasta muotoilua ja hyvä kuvakerronta. Kiitos kiertokäynnistä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…