Siirry pääsisältöön

South West Coast Path 15: Tintagel - Port Isaac



Tintagelista lähdin kepein askelin kohti Port Isaacia, sillä ensinnäkin takana oli lepopäivä ja toiseksi sain lähteä kävelemään ilman rinkkaa! Retkeilymajassa asustaneen pariskunnan rouva oli ihanasti tarjoutunut viemään rinkkani Port Isaaciin ja sovimme vain treffit iltapäivälle majapaikkani edessä.

Kävelymatkaa oli tiedossa vajaat 15 km, luokituksena korkein eli severe, sisältäen noin 7 ylös-alas-kapuamista. Taidankin alkaa kutsua niitä retkipäiviä severipäiviksi. Pikkurepussa mukanani kulkivat varalta sadekamppeet ja vyötäröpussukassa (rinkkani irrotettava päällysläppä) eväät ja reittiopaskirja.

Aluksi oli mahtavaa vain nauttia tassuttelusta kallion laella kulkevalla poulla, mutta tiesinhän minä, että niin helppo elämä ei ikuisuuksia kestä. Ennen ensimmäistä punnerrusta alapuolella näkyi entisten louhosten jäänteitä, muun muassa erikoinen, korkea ja raukkia muistuttava kivipylväs Lanterdanin merenrantalouhoksella. Tällaisia louhoksia, mutta ilman moisia pylväitä, oli useampikin.


Trebarwith pubeineen tuli niin pian vastaan, että päätin poikkeuksellisesti olla pitämättä teetaukoa, vaikka yleensä tartuin liki aina tilaisuuteen, kun sellainen matkan varrella tuli. Ehkä olisi pitänyt, sillä pääsin saman tien siksakpolulle rappusineen ja Dennis Pointiin. Nousua meren pinnasta oli kertynyt noin 90 metriä ja vastaavia oli tiedossa lisää.

Ensimmäisen jyrkän nousun jälkeen oli polun ympärillä alamäessä palaneita pensaita. Mietin, olivatko vahingossa vai tarkoituksella poltettuja. Yleensä kun täällä annetaan eläinten huolehtia pensaiden järsimisestä matalaksi, ei kai joku olisi kokeillut kulotusta? Tulimietteet unohtuivat, kun raahustin hitaasti seuraavan jyrkän kallion päälle. Ja seuraavan...


Vaan jokaisen nousun selätyksen jälkeen oli huipputunne: olin päässyt rinteen ylös. Ja aurinko helli lämpimästi, kirkasti upeita värejä entisestään. Kukkasloisto ei ollut vielä parhaimmillaan, mutta pellot viheriöivät ja tässä tapauksessa myös kellersivät kuin aurinkomattona ikään.


Polun varrella on varsin usein näitä erilaisia porttivirityksiä laidunten välillä; parhaimpien yli ei tarvitse kavuta, mutta jos tarvitsee, on kilttiä mikäli askelmia ei ole mitoitettu vain pitkäsäärisille. Kevyt reppu on silloin paras kaveri selässä, etenkin jos sattuu tuulemaan kovasti.


Kallionlaet olivat kyllä ihan suosikkejani, sillä niiltä avautui näköala niin merelle kuin mantereelle parhaimmillaan silmänkantamattomiin. Jyrkät nousut ja laskut jäivät jostain syystä ranking-listalla kakkoseksi. Tai itse asiassa ne laskut. Nousut asettuivat vasta kolmostilalle. Otetaan yksi syvä laakso ja sinne virtaavaa vettä, se on mahtavaa, mutta pitääkö niiden rinteiden olla niin jyrkkiä?


No, pitäähän tämän kaiken nähdäkseen nähdä edes vähän vaivaa! Olin ihan typertynyt siitä miten kaunista kaikki voi olla. Pian kohtasin seuraavan nyppylän laella eläkeläisherran, joka sekä lepuutteli itseään että kuivatteli auringossa sukkiaan ja kenkiään. Hän oli joutunut taannoin kiertämään Camel Estuaryn kohdalla pitkän lenkin, sillä legendaarisen end-to-end-kävelyn eli Land's End - John O'Groatsin kävelijät eivät saa kulkea lautoilla vesistöjen yli. Maasto oli siellä ollut paitsi mutaista, myös muuten märkää, eivätkä hänen kenkänsä olleet vieläkään kuivat. Toivotimme toisillemme hyvää matkaa.


Kun jatkoin matkaa lehmälaitumen vieritse, alkoi siellä liikehdintä. Vasikkalauma lähti painelemaan aitaa kohti ja loihe töllistelemään minua niin, ettei auttanut muu kuin pysähtyä hetkeksi. Juu, tältä näyttää suomalainen retkeilijä.


Kun tähystin kauemmas eteenpäin, erottui määränpääni Port Isaac jo maisemassa. Mahtavaa! Sinne kävelisi yhdessä tai parissa hujauksessa.

Meni enää tovi, kun jo huomasin tutunnäköisen immeisen kävelevän vastaan - Fliss, pelastava enkelini, jonka kyydissä rinkka oli ottanut kyytiä. Hän oli iloinen päästessään samalla tänne pienelle kävelylle huippusäässä ja kohta ilo oli vielä isompi, kun onnistuimme näkemään rantavesissä ilakoivia delfiinejä! Lokkiparvi riekkui niiden ympärillä. Fliss kaivoi kiikarin repustaan ja saatoimme nähdä delfiinit vielä paremmin kuin paljaalla silmällä erotti - ne kun lähtivät pyörähtelemään rannasta kauemmas.Olipa hyvä tuuri! Fliss hykerteli, että hänelläpä on Tintageliin palattua hauskaa kerrottavaa muille.

Söimme Flissin kanssa Port Isaacissa kumpikin kevään ensimmäiset jäätelömme; sitten oli aika lausua hyvästit. Kävin taloksi Religious Studies-nimiseen huoneeseeni hotellissa, joka on Doc Martin -sarjassa esittänyt kylän koulua. Katukuvasta voi erottua muitakin tv-sarjan katsojalle tuttuja paikkoja.


Kuten talo, jossa itse Doc Martin tv-sarjassa asustaa. Joku ystävällinen sielu oli ripustanut kadun varteen lapun, jossa luki "Doc Martins cottage  3rd on the left".


Port Isaac vaikutti tosi viehättävältä vanhoine, valkoisiksi kalkittuine taloineen. Jyrkillä ja erittäin kapoisilla kaduilla saa autoilija käyttää malttia ja kaikkia ahtaan paikan puljaamisen taitojaan, joten onni olla täällä kävelijänä.

Kävelypäivä 16: Port Isaac - Padstow

Kommentit

  1. Hieno paikka tuo Doc Martinin kotikylä. Olen katsonut sarjaa ja ajatellut, että tuolla olisi mukava käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran viehättävää seutua, että suosittelen!

      Poista
  2. Ne keltaiset gorse -pensaat on piikkihernepensaita !! Muistui nimi mieleeen ja vahvistusta netistä Piikkiherne eli euroopanpiikkiherne (Ulex europaeus) on hernekasveihin kuuluva talvivihanta piikkinen pensas. Se kasvaa 0,5–1,5 metriä korkeaksi. Pensaan oksat ovat uurteisia ja karvaisia. Piikit ovat usein haarovia. Lehdet ovat neulasmaisia ja 0,5–1 senttimetriä pitkiä. Piikkiherneen tuoksuvat keltaiset kukat ovat 1,5–2 senttimetriä pitkiä. Hedelmänä on 1,5–2 senttimetriä pitkä villakarvainen palko, jossa on kahdesta neljään siementä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nytpä tiedän minäkin, yritän muistaa :)

      Poista
  3. Hello! Ja minä kun aina ajttelin, että Doc Martinin kylä on liian hieno ollakseen todellinen. Kyllä pitäis vaan uskoa telkkaria :)

    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika hauskaa kulkea maisemien, talojen ja puutarhojen vierestä, joita tai joiden kaltaisia on aiemmin nähnyt vain ruudulta!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…