Siirry pääsisältöön

Kramsunkadun tuntumassa

Lähden yliopiston kampukselta alas Kramsunkadulle. Heti kadun yläpäästä käännyn kerrostalon jälkeen oikealle, vilkaisemaan mitä on numero viitosessa. Kramsunkatu 5 onkin iso ja avara pihapiiri, jonka läpi ei saa kävellä. Paikassa toimii Jyväskodit Oy:n palvelukoti, joten suotakoon asukkaille rauha.
Pihapiirin vanhan päärakennuksen (jota on jatkettu lisäsiivellä) edustavan puolen näkee paremmin alapuoliselta Alvar Aallon kadulta - näin talviaikaan, kun lehtipuut eivät estä näkyvyyttä. Palaan kuuliaisesti Kramsunkadulle, oikomatta laittomasti numero viitosen pihan läpi. Kerrostalon kiertämällä pääsee omakotitalojen Mattilankadulle, jolta poikkean heti vasemmalle, Mendelininkadulle. Sitten olenkin jo Kramsunkatu viiden pihapiirin tällä puolella, mistä näkee soman, arvaukseni mukaan empireä henkivän vanhan talon. Keltaiseen vaakalaudoitukseen on maalattu hauskasti valkoisella ulkoseinää rytmittävät "pylväät".

Lehtisenkuja viettää jyrkästi alaspäin. Kuja oli aiemmalta nimeltään Oksalankuja, mutta vuoden 2009 alusta nimi muutettiin kuntaliitosten (Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Toivakka, Korpilahti, Muurame) tultua voimaan. Lyhyen kujan varrella on punainen yksityistalo, Karpion huvila, jonka muutostyöt suunnitteli Alvar Aalto 1923. Tästä tulee mieleen  Nuoran talo Taulumäellä, jonka muutostöitä Aalto työsti samoihin aikoihin. Kummassakin on samaa henkeä ja jotain italialaista.
Lehtisenkujalta näkee nyt loistavasti myös avaran lehtimetsikön takana kohoavan vihreäkoristeisen Karpion talon.
Karpion talo, Kramsunkatu 1, on nykyisin Jyväskylän kaupunginjohtajan virka-asunto. Markku Anderssonia ennen siinä asui Pekka Kettunen, joka päätti ottaa tämän jyväskyläläisittäin harvinaisen eli ei-puretun vanhan ja kauniin rakennuksen kaupunginjohtajan residenssiksi. Ennen tätä rakennukseen pääsi noin 1980-luvulta alkaen tavallinenkin tallaaja, kun talossa piti majaansa ainakin valokuvagalleria Fotokram. Valokuvagalleria muutti Kramsunkadulta Halosen taloon 1995, tehdäkseen Kettuselle tilaa.

Laskeudun alas Mattilanniemeen ja kierrän Jyväsjärven lahden pohjukan. Kun palaan kävelysiltaa Mattilanniemeen, näkyy jo avatulla retkiluisteluradalla kohtuullisen monia luistelijoita, useimmilla menoa vauhdittavat sauvat käsissään. Taidan pysytellä terättömässä liikkumisessa...Mutta nyt lämmittelemään Aalto-museon kahvilaan, on glögin aika.

Kommentit

  1. Onpa mukavaa lukea rakennusten historiaa ja Jyväskylän menoa muutenkin. Itse kun on muuttanut muualta niin paikoista ei kovin tiedä.

    VastaaPoista
  2. Joka kaupungista löytyy juttuja ja paikkoja, joita tai joista ei tiedä tai joita ei ole huomannut, vaikka kyse olisi kotipaikkakunnasta. Siksi onkin kiva tehdä paikallisia tutkimusmatkoja :)

    VastaaPoista
  3. Ennen tuossa Kramsunkadun keltaisessa talossa toimi pitkäaikaishoidon osasto, jossa äitini oli töissä. Kävelin usein soittotunnin jälkeen konservatoriolta kampuksen poikki äidin työpaikalle tapaamaan erästä vanhaa rouvaa, jolla oli upeat, melkein vyörätölle asti ulottuvat hopeanharmaat hiukset. Niitä hiuksia kampasin ja letitin samalla, kun rouva kertoi tarinoita omasta lapsuudestaan.

    Tästä blogista on kyllä löytynyt todella paljon mukavia tiedonmurusia Jyväskylästä ja useasti nämä kengän merkinnät tuo mieleen kivoja muistoja. Tätä nykyä Jyväskylässä käydessä tulee katsottua monia asioita ihan uudella tavalla. Ja eiköhän paluumuuttokin vielä tule mulle ajankohtaiseksi. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos - myös täydennyksestä! Ja hyvää paluumuuton suunnittelua ;-)

    Muistosi on tosi kiva. Voi kuvitella miten iloinen pitkähiuksinen rouva on ollut kun on saanut sekä hoivaa että kiinnostuneen kuuntelijan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…