Levollinen Lutakko

Aamuliikenteen metelöittämä Kuokkalan silta heijastuu tyyneen Jyväsjärveen. Jos olisi kesäaamu, edessäni pörisisi vähintään jokunen vene, mutta kuka olisi aavistanut, että vielä marraskuussa on tällaista.
Käännyn ympäri satamalaiturilla. Laiturille on lennähtänyt lähikoivuista pudonneita lehtiä. En ole aiemmin huomannut, että laiturin betonireunustaa koristavat jähmettyneet aaltokuviot. Ehkä täällä on kesäaikaan liian paljon muuta katsottavaa...
Kohdassa, josta Kuokkalan silta lähtee kaartumaan Jyväsjärven yli, on sillan alla kuin piilossa isokokoinen taideteos, jota ylhäältä satunnaisesti valuva vesi, töhryt tai lintujen roiskeet eivät ole vielä kauheasti ehtineet sotkea. Kesällä teosta suojasi katseilta jäätelökioski...
Kävelen sataman suunnasta muutaman askelen verran Kuokkalan sillan alitse ja saavun Kari Alosen Kajo-kiviveistokselle. On mysteeri, mitä toisiinsa liitettyjen kivikuutioiden sisällä on, sillä vihertävien lasisaumojen läpi ei näe. Kun katson Jyväsjärvelle, tekisi mieli kytkeä ympäristön kaikki äänet pois.
Palaan sillan ali takaisin sataman puolelle, missä enää muutama alus on parkissa. Ruusupensaat puolustavat urheasti värejään maiseman harmaasävyjä vastaan.
Tilausristeilyjä tekevä Päijänne-laiva lepää laiturissa. Olisi itse asiassa aika hauskaa käydä marraskuussa risteilyllä Jyväskylän ympäristössä juuri tällaisessa säässä!
Sitä voisi käydä pyörähtämässä esimerksi Jyväsjärven eteläisimmässä kärjessä Mattilanniemessä, yliopiston kampuksen tuntumassa ja kauniin kävelysillan luona.
Kävelen matkustajalaivalaiturin päähän ja käännyn katsomaan ikuiselta rakennustyömaalta tuntuvaa Lutakkoa. Asuinkerrostalojen lisäksi työn alla on myös hotelli. Autot on ohjattu uudelle, mutkikkaalle tienpohjalle Rantaväylän ja Kuokkalan sillan välillä tietyömaan alta.
Uutta nousee siis koko ajan. Mikä on vanhaa? Satamapaviljonki vuodelta 1909, mutta se ei ole alkuperäisessä paikassaan, onhan Jyväsjärven rantaa muokattu hyvinkin rajusti. Rakennuksen alkuperäinen sijaintipaikka on käsittääkseni jäänyt selkeästi lähemmäs keskustaa, Rantaväylän alle. On kuitenkin hatunnoston arvoista, että satamapaviljonkia ei vain tylysti purettu.
Sitä mukaa kun usva alkaa väistyä sekä järven että kaupungin yltä, alkaa Lutakon aamu kirkastua päiväksi. Uusiksi muotoiltu ja päällystetty Rantaraitti kutsuu aamutuimaan kävelijää.

Kommentit

Suositut tekstit