Siirry pääsisältöön

Tampere: Taidetta jakokaapeissa 3

Taittelen auki aanelosen Tampereen rautatieasemaa vastapäätä Rautatienkadulla. Lähteäkö oikeaan vai vasempaan eli mistä numerosta aloittaisin? On aika lähteä syynäämään Taidetta jakokaapeissa 3 -taidenäyttelyä kaupungin kaduilla (kiitos hietzu), kourassa 20 teoksen reitin paikat paljastava kartta.

Sähkönjakokaappigallerian voisi kiertää vaikka takaperoisessa numerojärjestyksessä 20-1, mutta päätän tehdä rengaskävelyn, taidetta myöten takaisin. Sanna Kauppisen Maastouma-valokuvassa "tuohtunut" neito tervehtii minua mykkänä, Kristian Tuomaisen piirros saa kiiltävään pintaansa vaihtuvia värejä iltavalojen heijastuksista.
Kun saavun Koskikeskuksen vastapäätä, törmään taide-esteeseen. Hans Viebrockin metsäinen Piiri on jäänyt työmaa-aitojen keskelle, enkä pääse näkemään sitä ihan vierestä.
Hämeensiltaa valaisevat tanssivat valohevoset ja muutenkin iltakävelyä valaisevat hienosti tähän pimeyteen sopivat Valoviikot; ylitän sillan ja käännyn Keskustorin bussikatosten takaa vasemmalle Aleksis Kiven kadulle. Kävelykatuosuudella Väinö Linnan tekstinpätkä graniitissa vielä muistuttaa siitä, että Hämeensillalle voi pysähtyä ja katsella ympärilleen. Haa, tottelin oma-aloitteisesti...
Anna Alapuron punaiset kukat tekevät nyt joulutunnelmaa, etenkin kun viereisen liikkeen somistus on jouluinen ja kynttilät palavat ovenpielen lyhdyissä.
Kohotan kohta katseeni vähän ylemmäs, kerrostalon seinään: Lauri Viidan tunnelmallinen teksti On valo syttynyt ikkunaas/Olet kotona taas/Olen kaivannut sinua sinne on yksinkertaisesti koskettava.

Laukontorilla olen hämmentynyt. Kymppiteosta ei näy, ja viimeksi taidejakokaappi oli mielestäni...Niin, se oli juuri tässä kadunkulmassa. Missä kerrostaloa on pistetty pakettiin ja pressut peittävät myös sähkönjakokaapin ja siinä olevan Janne Laineen teoksen.
Tallustan possumakkaralenkkareiden (Jaakko Himanen) kautta takaisin Hämeenkadulle, missä Anne Lehtelän vahvan sininen Matka ja Harri Rauhaniemen riemunkirjava Hatakambari eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Rauhaniemen työn suloinen hilpeys alkaa jopa tarttua. Johanna Havimäen nappisilmä pienjyrsijä Eila tuijottaa ylöspäin kuin yllätettynä.

Hämeenpuistossa saan hymyillä Tessa Ojalan ihanalle Mummon kengissä -valokuvalle ja miettiä, mikä painaa Hannamari Matikaisen herkkää, pörhöistä Korppia. Kauppakadulla Petri Niemelän utuinen teos näyttää ensin valokuvalta, mutta...
Tommi Musturin Speed Gun täräyttelee railakkaasti psykedeelisiä värejä Anttilan takana Puutarhakadulla. Rauhoitun niistä saavuttuani Finlaysonin luo, missä Satu Syrjäsen hämmentävä Tai saa miettimään, mistä verkosta oikein on kyse.

Paluumatkalla Tammerkosken toiselle puolelle pysähdyn jälleen katselemaan tummaa, valonheijastuksissa välkehtivää vettä. Tummentuneella yötaivaalla loistaa hieno kuu. Hotelli Tammerin edestä löytyy tunnelmaan sopivasti Marja-Liisa Torniaisen vedenheijastuksia, mutta hämärä valaistus estää näkemästä sävyjä kunnolla. Etsin Vera Arjoman teosta (n:o 13) pitkän tovin, mutta huomiokykyni ei taida olla terävimmillään, sillä en yksinkertaisesti löydä sitä (*palaan rikospaikalle seuraavana aamuna ja vasta silloin tärppää...).
Sen sijaan Petri Niemelän Paradoxal Pellavatehtaankadulla ei jää huomaamatta. Ikävä kyllä myös töhrijät ovat huomanneet teoksen ja syöksyneet sen kimppuun. Mutkittelen vielä Tuula Alajoen Annin baariin ja sieltä illan viimeisille taideteoksille.
Kirsti Tuokko on selvästi valinnut huolellisesti Sinisilmä Bratzin paikan seksikaupan kulmalla; tämä herättää ajatuksia. Rautatieasemaa vastapäätä istuu mustalla kankaalla peitetyssä tuolissa viehkeä neitonen, punainen kirja kädessään; Kristiina Sarion teoksessa väijyy isoäitimyssyinen Iso paha. Mitä mielessä? Hauska taideiltakävely!

Kommentit

  1. Kiitos kokonaisesta kierroksesta,itse kävin kurkkaamassa vain tuon Kristianin teoksen. Harmi että Viebrockin teos jää työmaan taakse piiloon ja Niemelän teos on saanut töhryjä päällensä :/

    VastaaPoista
  2. Rakennustyömaat ja rempat eivät onneksi kestä ikuisesti. Ohikulkija lohdutti, että teokset ovat paikallaan vielä pitkään. Toivottavasti taidetta ei enää töhritä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…