Tampere: Taidetta jakokaapeissa 3

Taittelen auki aanelosen Tampereen rautatieasemaa vastapäätä Rautatienkadulla. Lähteäkö oikeaan vai vasempaan eli mistä numerosta aloittaisin? On aika lähteä syynäämään Taidetta jakokaapeissa 3 -taidenäyttelyä kaupungin kaduilla (kiitos hietzu), kourassa 20 teoksen reitin paikat paljastava kartta.

Sähkönjakokaappigallerian voisi kiertää vaikka takaperoisessa numerojärjestyksessä 20-1, mutta päätän tehdä rengaskävelyn, taidetta myöten takaisin. Sanna Kauppisen Maastouma-valokuvassa "tuohtunut" neito tervehtii minua mykkänä, Kristian Tuomaisen piirros saa kiiltävään pintaansa vaihtuvia värejä iltavalojen heijastuksista.

Kun saavun Koskikeskuksen vastapäätä, törmään taide-esteeseen. Hans Viebrockin metsäinen Piiri on jäänyt työmaa-aitojen keskelle, enkä pääse näkemään sitä ihan vierestä.

Hämeensiltaa valaisevat tanssivat valohevoset ja muutenkin iltakävelyä valaisevat hienosti tähän pimeyteen sopivat Valoviikot; ylitän sillan ja käännyn Keskustorin bussikatosten takaa vasemmalle Aleksis Kiven kadulle. Kävelykatuosuudella Väinö Linnan tekstinpätkä graniitissa vielä muistuttaa siitä, että Hämeensillalle voi pysähtyä ja katsella ympärilleen. Haa, tottelin oma-aloitteisesti...

Anna Alapuron punaiset kukat tekevät nyt joulutunnelmaa, etenkin kun viereisen liikkeen somistus on jouluinen ja kynttilät palavat ovenpielen lyhdyissä.

Kohotan kohta katseeni vähän ylemmäs, kerrostalon seinään: Lauri Viidan tunnelmallinen teksti On valo syttynyt ikkunaas/Olet kotona taas/Olen kaivannut sinua sinne on yksinkertaisesti koskettava.

Laukontorilla olen hämmentynyt. Kymppiteosta ei näy, ja viimeksi taidejakokaappi oli mielestäni...Niin, se oli juuri tässä kadunkulmassa. Missä kerrostaloa on pistetty pakettiin ja pressut peittävät myös sähkönjakokaapin ja siinä olevan Janne Laineen teoksen.

Tallustan possumakkaralenkkareiden (Jaakko Himanen) kautta takaisin Hämeenkadulle, missä Anne Lehtelän vahvan sininen Matka ja Harri Rauhaniemen riemunkirjava Hatakambari eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Rauhaniemen työn suloinen hilpeys alkaa jopa tarttua. Johanna Havimäen nappisilmä pienjyrsijä Eila tuijottaa ylöspäin kuin yllätettynä.

Hämeenpuistossa saan hymyillä Tessa Ojalan ihanalle Mummon kengissä -valokuvalle ja miettiä, mikä painaa Hannamari Matikaisen herkkää, pörhöistä Korppia. Kauppakadulla Petri Niemelän utuinen teos näyttää ensin valokuvalta, mutta...

Tommi Musturin Speed Gun täräyttelee railakkaasti psykedeelisiä värejä Anttilan takana Puutarhakadulla. Rauhoitun niistä saavuttuani Finlaysonin luo, missä Satu Syrjäsen hämmentävä Tai saa miettimään, mistä verkosta oikein on kyse.

Paluumatkalla Tammerkosken toiselle puolelle pysähdyn jälleen katselemaan tummaa, valonheijastuksissa välkehtivää vettä. Tummentuneella yötaivaalla loistaa hieno kuu. Hotelli Tammerin edestä löytyy tunnelmaan sopivasti Marja-Liisa Torniaisen vedenheijastuksia, mutta hämärä valaistus estää näkemästä sävyjä kunnolla. Etsin Vera Arjoman teosta (n:o 13) pitkän tovin, mutta huomiokykyni ei taida olla terävimmillään, sillä en yksinkertaisesti löydä sitä (*palaan rikospaikalle seuraavana aamuna ja vasta silloin tärppää...).

Sen sijaan Petri Niemelän Paradoxal Pellavatehtaankadulla ei jää huomaamatta. Ikävä kyllä myös töhrijät ovat huomanneet teoksen ja syöksyneet sen kimppuun. Mutkittelen vielä Tuula Alajoen Annin baariin ja sieltä illan viimeisille taideteoksille.

Kirsti Tuokko on selvästi valinnut huolellisesti Sinisilmä Bratzin paikan seksikaupan kulmalla; tämä herättää ajatuksia. Rautatieasemaa vastapäätä istuu mustalla kankaalla peitetyssä tuolissa viehkeä neitonen, punainen kirja kädessään; Kristiina Sarion teoksessa väijyy isoäitimyssyinen Iso paha. Mitä mielessä? Hauska taideiltakävely!