Siirry pääsisältöön

South West Coast Path 3: Lynmouth - Combe Martin


Heräsin Lynmouthissa Channel View’n leirintäalueella pikku teltassani kohtuullisen hyvin nukutun yön jälkeen. Leirintäalueesta jäi tosi hyvä kuva - oli pesukonetta, pesutiloissa suihkujen ohella kylpyamme jne., mutta pohdin että jos leirintäpaikat palveluineen ovat aina vastaavissa ylämäkipaikoissa, ei ole autuutta kavuta aina väsyneenä ylämäkeen pystyttämään telttaa. Ja onko muualla pubia ihan leirintäalueen vieressä? Haluanko ihan varmasti kantaa telttaa ja makuupussia? Siinäpä mietittävää.

Maksoin respassa telttapaikan ja sain hyvät ohjeet oikopolusta alas Lynmouthin kylään ja kävelin peltojen välistä alas johtavalle, mutaiselle siksakkipolulle (ei parannut liukastella, tai olisin saanut komean ruskealaikkuisen vaateparren) ja edelleen alas kylään, liittyäkseni taas South West Coast Pathin polulle, kohti Combe Martinia.

Lynmouthin juttu on vesi: Lyn virtaa alas komeana virtana kohti merta ja alhaalta kylästä voi nousta pykälän ylemmäs Lyntoniin myös Lynton Cliff Railwayta (1880) pitkin.


Aivan oikein, rautatie! Ja aika erikoinen se onkin, koska junavaunupari liikkuu veden voimalla: veden paino alas menevässä junavaunussa vetää toisen vaunun ylös kallion päälle. Sitten alhaalla olevasta vaunusta tyhjennetään vesipainolasti pois, ylhäällä oleva vaunu saa uuden vesilastin ja taas mennään!

Vesirautatie oli siihen malliin esillä reittikirjassani, että en katsonut huijaavani, kun lunastin piletin ylämäkeen. Pieni maisema-ajelu sallittakoon. Eivätkä kilometrit tule muutenkaan jäämään vajaaksi.


Eväsostosten jälkeen jatkoin matkaa jalkaisin North Walkia pitkin ja pysähdyin lukemaan parin vuoden takaisesta Poetry Box-tapahtumasta peräisin olevan The Cliff Path -runon. Poetry Box-projektissa penkeille oli sijoitettu muistikirjoja, joihin ohikulkijoita pyydettiin kirjoittamaan runoja. Niitä kertyi silloin yhteensä noin 2,000! Projekti jatkuu tänä vuonna toisella paikkakunnalla.


Rugged Jack -kallioiden alla onnistuin näkemään yhden vuohen, joita näissä maisemissa laiduntaa. Aikamoisia ovat, kun näin jyrkässä viihtyvät. Polun alapuolella rinne vietti tosi jyrkästi alaspäin, eikä ura ollut kauhean leveä, mutta ei siinä pelottanut kulkea. Hyvä polku alla.


Tarkistin kartasta, pitäisikö vielä kavuta pykälä ylöspäin, mutta ei tarvinnut; linnanrauniomaisia muotoja omaavan Castle Rockin sai kiertää, sillä SWCP laskeutui Tarka Trailin kanssa samaa reittiä alas rinnettä, ohi Lee Abbeyn (joka vaikutti olevan nyt lähinnä kokouspaikka eikä enää luostari), kunnes notkosta oli noustava jälleen ylös. Kun SWCP oli erkaantunut autotiestä, osui metsäpolkuosuudella matkalle vesiputouskin.

Heddon’s Mouthin rannalle ja sieltä takaisin valui eritoten perheitä tasaista tahtia. Helppohan se oli, kun se reitti kulki tasamaalla, notkon pohjalla. Pysähdyin syömään eväitäni. Kun kolme koiraa singahti perhekunnan mukana lähietäisyydelle ja yksi niistä säntäsi luokseni tekemään lähempää tuttavuutta, piti suojella lounasvoileipääni, ennen kuin emäntä kutsui hauvelinsa pois. Kiitos.

Laskin polun varresta ainakin kolme Hunter’s Inn -pubiin osoittavaa kylttiä (vain 1/2 mailia!) ja jokaisen kohdalla toivoin, että olisin voinut kääntyä sinne hetkeksi huilaamaan. Ovelia ovat, kun pistävät houkutuksia tyrkylle! Kello oli kuitenkin niin paljon, että saapuminen Combe Martiniin olisi venynyt turhan myöhään, joten psyykkasin itseni kapuamaan Peter Rockille.


Hitaasti se kävi, kun jalat painoivat ja taukoja tuli pidettyä taajaan, mutta pääsin lopulta ylös ja sain kävellä jonkin matkaa ylhäällä, maisemia ihailemassa ja laiduntavia lampaita häiritsemässä. Määkijät väistävät aina varmuuden vuoksi, jos kävelijä tulee liian lähelle.



Meri alhaalla, minä ylhäällä. Aina välillä. Välillä myös minä alhaalla.


Kapuaminen ei todellakaan siihen päättynyt. Jäljellä oli vielä nousu koko South West Coast Pathin korkeimmalle nyppylälle eli Great Hangmanille. Siinä olikin vähän urakkaa. Ensin piti toki laskeutua alas purolle, pujottaa rinkka tolkuttoman kapeasta puuporttiaukosta (se välikkö oli vain rimpuloille päivärepuille!) ja vasta sitten aloittaa ylös kiipeäminen.


Mutta niinpä vain vääntäydyin cairnin tykö; korkeutta meren pinnasta 318 metriä. Great Hangmanin jälkeen tuli vastaan vielä sen pikkuveli Little Hangman, mutta sen huipun kautta ei polkuni kulkenut, vaan reitti alkoi kaareutua jo alaspäin.


Kun vihonviimeinen alamäki alkoi, olin hyvinkin levon tarpeessa. Yöpaikkani oli tällä kertaa bed & breakfast Mellstock House, joka oli ihanan lähellä Combe Martinin keskustaa. Ja samalla myös South West Coast Pathia. Kun takana oli 22 kilometriä SWCP-reittiä, olin onnellinen päästessäni suihkuun ja lepäämään. Isäntä huolehti, että sijoitin kuraiset vaelluskenkäni kenkätarjottimelle - tässä B&B:ssä oltiin todella kävelijäystävällisiä.

Olin onnessani myös siitä, että olin varannut majoituksen kahdeksi yöksi, joten seuraavana päivänä pärjäisin ilman rinkkaa, vain päiväeväät sisältävällä repulla!

Seuraava päivä
Combe Martin - Ilfracombe

Kommentit

  1. Hello! Olipa hieno taival. Täytyi oikein tarkemmin katsoa tuon mysteerijunan salaisuus sen omilta sivuilta. Tosi mukava on seurata vaellustasi!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…