Siirry pääsisältöön

South West Coast Path 4: Combe Martin - Ilfracombe


Olin jo illalla pohtinut, että mitä sitä kiirettä pitämään; voisin ihan hyvin keventää neljännen kävelypäivän osuutta enemmänkin eli lyhentää matkaa. Alun perin olin aikonut kävellä Combe Martinista yhden päivän aikana Woolacombeen (noin 21 km) mutta heittäydyin laiskaksi ja päätin tassutella vain vajaan 9 kilometrin päähän Ilfracombeen, josta pääsisin iltapäivällä bussilla takaisin majapaikkaani. Kutsuin sitä tyynesti lepopäiväksi - ja koska reittikuvauksessa kerrottiin edessä olevan myös raskaampiä osuuksia, en tuntenut huonoa omaatuntoa löysäilystä.

South West Coast Pathin opasteet Ilfracombea kohti löytyivät sadan metrin päästä yöpaikastani, joten matkaan lähtö oli muutenkin helppoa. Käytyäni lähellä meren rantaa seurasin polkua ylämäkeen autotien viereen ennen kuin pääsin hotelliin johtavaa katua pitkin kapealle polulle.


Kun meri tuli kunnolla näkyviin, sain päivän ensimmäisen hienon maiseman South West Coast Pathin varrella! Ihana Sandy Bay sai kuvittelemaan, että olin jossain syrjemmälläkin.


Matka Watermouth Coveen sujui kuitenkin puoliurbaaneissa tunnelmissa: ohitin vielä talven jäljiltä kiinni olevan leirintä-karavaanarialueen ja sitten laskeuduin pellon laitaa lomakylän ja sataman luo. Polku pujahti onneksi pian tieltä pois ja vaikka tien toisella puolella oli oikea linna, ei tehnyt yhtään mieli käydä ihmettelemässä sitä lähempää. Kivempi pysytellä ulkosalla!


Juu, paitsi että poluthan eivät ole aina kuivia, vaikka ei sada... Venesataman jälkeen reitti kääntyi tien varresta meren puolelle ja kiersi Widmouth Headin sekä Rillage Pointin. Ensin niin kiva kapea polku muuttui hetkessä mutaparatiisiksi. Syy siihen, miksi kankaiset säärystimet ovat mahtavia. Ja tulihan sitä sadettakin sitten, kuin tilauksesta, hetkisen verran.


Maisemat kuitenkin saivat unohtamaan kenkien saaman mutakylvyn. Taakse jäivät Water Mouth veneineen ja Sexton's Burrow-kallioniemi.



Tältä siellä näytti...


Sitten saavuin taas ”sivistyksen” pariin ja hetken luulin olevani jo Ilfracomben keskustan tuntumassa, kunnes katsoin karttaa. Ja rannan rinteessä olevia mökkejä tarkemmin. Loma-asuntoja - pieni mökkikylä tehoneliöitä. Niinpä, olin vasta Helessä. Edessä oli taas yksi mäelle kapuaminen… Ja mikäs se siinä maassa edessäni polun mudassa? Pandan lakun kääreen palanen. Kaukana kotoa, tervehdys Vaajakoskelta.


Sitten saavuin itse Ilfracombeen. Ilfracombe toivotti heti kävelijän tervetulleeksi: kaupunkiin on tehty mietittyjä kävelyreittejä ja asvalttiin on jopa upotettu pronssilaattoja, jotka opastavat kävelijää.



Ilfracombe - Curious Coastal Charm. Laatat ovat tietysti kengänpohjan muotoisia…Ei tullut kokeiltua, oliko pronssilaatta samaa kengännumeroa kuin omani.

Koska minulla ei ollut kiire jatkaa samana päivänä Woolacombeen, sain viettää mukavan leppoisan iltapäivän Ilfracombessa. Olin jo odottanut yhtä taide-elämystä: taiteilija Damien Hirst on aika erikoinen tyyppi ja hänen teoksistaan voi olla montaa mieltä, mutta Ilfracomben teos on oikeasti hieno.



Verity on todella kookas. Naisfiguuri seisoo lakiaiheisten kirjojen päällä ja kantaa kehossaan lasta. Totuudella on ulkokuori ja sisäpuoli.



Yhdeltä puolelta katsottuna Verity on sileäihoinen, raskaana oleva nainen, toiselta puolelta hänet näkee ihokerros poistettuna, sikiö kohdussaan, lihasten muodot ja pääkallo paljaana. Aika huima taideteos. Verity kantaa miekkaa kuin johdattaisi kansalaisia taisteluun. Totuuden ja oikeuden puolesta?


Kiersin vielä komean Capstone Pointin sen merenpuoleista kävelytietä pitkin ja saavuin sitten hassun betonitötterörakennuksen luo. Se olikin Landmark-teatteri, matkailuneuvonta ja kahvila. Rakennuksen takaa jatkuisi reittini seuraavana päivänä.

Ilfracombessa oli valtavan hieno keli ja väkeä liikkeellä perhekunnittain; koulujen loma-aika half-term oli vielä menossa. Nautin auringosta aikani, sitten etsin bussipysäkin ja köröttelin takaisin majapaikkaani. Näin paikallisbusseja voi näppärästi hyödyntää. Ja olipa hyvä juttu, että en ollut varannut majoituksia joka yöksi Combe Martinista eteenpäin, tiukan aikataulun mukaisesti. Nyt oli helppo säätää päivämatkasuunnitelma joustavasti uusiksi.

Kävelypäivä 5 Ilfracombe - Woolacombe

Kommentit

  1. Ihana seurata sun reissua täällä, kiitos kun kirjuuttelet meidän muiden iloksi, mahtavaa reissua sinulle! Ja oletpa löytänyt mahtavan taideteoksen. Jotenkin tosi voimakas.

    Anne // Retkeilyblogi Rinkkaputki
    #rinkkaputki #polkuhaaste
    http://www.stoori.fi/rinkkaputki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Verity oli tosi vaikuttava. Ja hyvää sometusrentoutumista ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…