Jalkaisin

Saavun Vesalaan , joka on Jyväskylän seurakunnan omistama leirikeskus 15 km Jyväskylästä länteen, eli löytyy Keuruulle johtavan valtatie 23:n varrelta. Vesalan laajalta alueelta löytyy myös parin kilometrin pituinen luontopolku. Parkkipaikalta viitta ohjaa Hiljaisuuden polulle, pikkutielle, joka johdattaa läheiselle Riihikirkolle. Riihikirkko on tehty ihan oikeasta riihestä, joskin ikkuna-aukkoja on seiniin puhkottu reilusti, jotta luonnonvaloa riittäisi kirkkokansalle. Koska riihikirkon ovi ei hievahdakaan kokeillessani takorautaista ovenkahvaa, päättelen että sisälle pääsee vain tilaisuuksien aikana. Sivuikkunasta näkee kuitenkin osan "alttaritaulusta": suurista päätyikkunoista näkyy Vähä-Vesanka -järven maisema. Myös kirkon eteen pystytetty suuri risti on harmaantunut riihen seinien väriseksi. Katson veden äärellä auringon hetkeksi kultaamaa vastarantaa ja seuraan sitten kapeaa polkua takaisin leirikeskukselle, ohi kodan. Vesala on tuttu paikka esimerkiksi monil...

Imatran Mellonlahden luontolenkki alkaa Kruunupuistosta upean Valtionhotellin vierestä, jonka linnamaisia yksityiskohtia on hauska tarkastella vaikka kiertämällä vuonna 1903 valmistuneen, Suomen senaatin rakennuttaman jugendhotellin ympäri. Hotellin suunnitteli arkkitehti Usko Nyström , joka käytti mielikuvitusta mm. ripotellessaan ulkoseiniin mitä erilaisimpia ikkunamalleja. En ole koskaan edes yrittänyt laskea, kuinka monta erinäköistä ikkunaa hotellista löytyy. Luonto pilkottaa hotellin seinistä sekä graniitin muodossa että pääsisäänkäynnin viereisestä seinäreliefistä, johon on arvatenkin tyylitelty kosken suuta. No niin, takaisin itse reitille Imatrankosken luonnonuoman varteen. Imatrankosken lähes rutikuiva uoma näyttää rajun rujolta hurjine kallolohkareineen. Korkean sillan takaa erottuva pato on niin suuri, että on vaikea kuvitella, miten huimalta Vuoksen täysin vapaana kuohunut vesi on mahtanut näyttää ennen kosken patoamista. Rantapenkereen varren kallioiden ja kiv...

Ei uskoisi, että olen nyt Suomen ensimmäisellä luonnonsuojelualueella, jonka vahvisti peräti Venäjän tsaari Nikolai I - ympäristönsuojelija siis. Olen Imatrankoskella kahdella tapaa: Imatran keskustaksi nimetyssä kaupunginosassa sekä sähköntuotantoon padotun Vuoksen uoman äärellä. Imatran kuuluisinta koskea ympäröivä Kruununpuisto perustettiin luonnonsuojelualueeksi jo vuonna 1842, jotta tämän Suomen vanhimman matkailunähtävyyden ympäristö pysyisi turvassa. Koski itse koki kuitenkin myöhemmin muodonmuutoksen. Muinaisuoman polku kulkee Voimalaitoksen niemellä (kuvassa vasemmalla), joka oli sekin joskus Vuoksen pohjaa. Muinaisuoman luontopolku on merkitty maastoon sinisin käpy- ja maalimerkein ja se alkaa voimalaitokselle virtaavan kanavan puolelta. Alkuperäistä luonnonuomaa saa ihastella veden täyttämänä vain koskinäytöksissä. Alkuun voimalaitoksen vieritse kulkevalla reitillä kerrotaan rastitauluissakin voimalasta, kunnes pääosaan nousee alueen vapaa luonto. Polku kohoaa kuusten lev...

Taittelen auki aanelosen Tampereen rautatieasemaa vastapäätä Rautatienkadulla. Lähteäkö oikeaan vai vasempaan eli mistä numerosta aloittaisin? On aika lähteä syynäämään Taidetta jakokaapeissa 3 -taidenäyttelyä kaupungin kaduilla (kiitos hietzu ), kourassa 20 teoksen reitin paikat paljastava kartta. Sähkönjakokaappigallerian voisi kiertää vaikka takaperoisessa numerojärjestyksessä 20-1, mutta päätän tehdä rengaskävelyn, taidetta myöten takaisin. Sanna Kauppisen Maastouma -valokuvassa "tuohtunut" neito tervehtii minua mykkänä, Kristian Tuomaisen piirros saa kiiltävään pintaansa vaihtuvia värejä iltavalojen heijastuksista. Kun saavun Koskikeskuksen vastapäätä, törmään taide-esteeseen. Hans Viebrockin metsäinen Piiri on jäänyt työmaa-aitojen keskelle, enkä pääse näkemään sitä ihan vierestä. Hämeensiltaa valaisevat tanssivat valohevoset ja muutenkin iltakävelyä valaisevat hienosti tähän pimeyteen sopivat Valoviikot ; ylitän sillan ja käännyn Keskustorin bussikatosten takaa...